Itseään viiltelevien kohtaaminen

marraskuuta 18, 2014

Omasta mielestäni tämä on tärkeä ja joitakin koskettava asia, jonka kaikkien tulisi tietää, joten ajattelin kirjoittaa tästä asiasta myös blogiini.

Lainaan Tiina Suomalaisen tekstiä Tehy-lehdestä, jossa haastateltiin psykologi Katja Myllyviitaa. 

Viiltely ei ole mikään huomiota kaipaavien angstityttöjen villitys, vaan ilmiö, jota havaitaan eri-ikäisissä ja erityyppisissä henkilöissä. Viiltely on lisääntynyt entisestään. 13-18-vuotiaista suomalaisista nuorista 11.5% on joskus tahallisesti viiltänyt itseään, myös vanhempiakin ihmisiä voi viiltely houkuttaa, jotta he voivat purkaa sillä pahaa oloaan. Terveydenhuollossa tarvitaan lisäkoulutusta, jotta hoitajat pystyvät kohtaamaan viiltelijän, ilman, että hoitajat tuntisivat inhoa ja pelkoa, jota viiltelyarvet aiheuttavat suurimmalle osalle ihmisistä. Useat ihmiset, ei pelkästään hoitajat vaan muutkin joskus käyttäytyvät ihan kuin he eivät huomaisikaan arpia tai jotkut tuomitsevat näkemänsä arvet. Viiltelyyn kuuluu suhtautua tunnetasolla neutraalisti, mutta myös vakavasti, koska kyseessä on kuitenkin ihmisen terveys. Hätäileminen ja asian turha suurenteleminen ei auta viiltelijän oloa, koska hän on pyytänyt apua. Oli se terveydenhoitaja, kuraattori, lääkäri tai jokin läheinen, sillä henkilö joka tarvitsee apua, on hakenut sitä siltä johon hän osaa luottaa. Turha hätäily pahentaa viiltelijän oloa, koska hänellä täytyy olla tukiverkko. Kokenutkin työntekijä voi joutua tunteidensa valtaan, jos itseään tahallaan viillellyt henkilö hakee apua.

 Viiltely on harvoin itsemurhayritys, mutta omasta mielestäni se on avunpyyntö, kuten varmaan monen muunkin mielestä, tai osoittaa, että on selvinnyt ja arvet muistuttavat siitä. Moni pitää viiltelyä huomion hakemisena, vain sen takia, koska viiltelijä ei ole tappanut itseään. Viiltelyllä puretaan ahdistusta ja usein rangaistaan itseä. Masennus on yleisin syy viiltelyyn, mutta myös syynä voi olla jokin mieltä painava trauma, josta on vaikeaa päästä yli. Epätasainen persoonallisuus voi myös ajaa itsensä viiltelyyn. Terävä kipu vie viiltelijän huomion pois kaikista negatiivisista ja ahdistavista ajatuksista, mutta vain hetkellisesti. On myös muita erilaisia syitä, mitkä johtavat viiltelyyn. Syyllisyyden tunne, häpeä ja minä-kuvan heikentyminen ovat myös syitä.  

Viiltely voi olla vain kokeilua ja jäädä siihen, mutta se voi myös jatkua ja pahentua. Viiltely voi aiheutua erittäin vaikeaksi, jota hoidetaan asianmukaisesti ja viiltelijän tarpeiden mukaan. Viiltelyssä voi olla samoja piirteitä syömishäiriön tai päihderiippuvuuden kanssa, sillä viiltely voi olla säännöllistä satuttamista. Osa haluaa päästä eroon itsensä satuttamisesta ja osa ei. Kukaan ei voi pakottaa viiltelijää hankkimaan apua, vaan se täytyy tulla omasta tahdostaan. Viiltelijän täytyy itse ymmärtää, onko tilanne vakava vai ei, kunnes joku voi auttaa. Viiltelijän lähestyminen ei saa olla hyökkääväistä, sillä itseään vahingoittava henkilö voi panikoida ja vähätellä tilannetta tai suuttua ja olla äkkipikainen. Tämä on normaalia, eikä kenenkään tarvitse hävetä omaa käytöstään. Varovasti lähestyminen on paras tapa toimia, ymmärrys ja kuunteleminen on tärkeää. 
Viiltelyyn liittyviä hoitoja on erilaisia: psykodynaamisia, kognitiivisia ja ratkaisukeskeisiä psykoterapiahoitoja. Perheterapeutit ovat suuri apu niille, jotka tuntevat helpotusta puhua perheen kesken. On myös useita, jotka pelkäävät puhua perheen kuullen, jonka takia on myös vain terapeutin ja potilaan keskeisiä terapiahoitoja. Kertominen jollekulle, ihan kenelle tahansa on iso askel. Hoitaminen vaatii paljon työtä auttavalta ja autettavalta.
Viiltelyä voi hoitaa myös itse. Ja kaikkien, varsinkin sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden täytyy tietää, miten viiltelyä lähestytään oikein. 

Katja Myllyviita on julkaissut kirjan Vapaaksi viiltelystä, jossa kerrotaan miten viiltelyä voidaan hoitaa itse.

Toivottavasti moni luki tämän ja ymmärsi pointin. :) 

You Might Also Like

0 kommenttia

Nuori tavallisen polun tallaaja blogien ihmemaailmassa
Sisällön tarjoaa Blogger.