Mieltä ahdistaa - Juttutuokio

helmikuuta 11, 2017

Monet varmaan tietävätkin miltä psyykkinen ahdistus tuntuu. Ei sellainen ahdistus, jonka kokee, kun saa astmakohtauksen. Tänään ajattelin, että olisi aika kertoa teille, millaisena minä olen kokenut ahdistumisen. 

En ole mikään alan ammattilainen, mutta omia näkemyksiä ja kokemuksia minulla joka tapauksessa on. Haluan kirjoittaa paljon asiasta, mutta toisaalta myös melko lyhyesti, sillä haluan teidän näkevän ne pääpiirteet, ilman jaarittelua.


Monesti ahdistus on ollut pahimmillaan aamuisin. Jos jokin asia on aiheuttanut minulle pahaa mieltä ja stressiä, pakenen niitä nukkumalla, sillä jos aloitan päiväni ahdistuneena, mikään ei onnistu minulta ja kaikki tuntuu ylivoimaiselta. Joskus saatan herätä keskellä yötä siihen, että jokin ahdistaa minua niin paljon, etten nukkumallakaan pääse sitä karkuun. Öisin olen harvoin herännyt ahdistukseen, mutta sen verran olen kuitenkin, että tiedän, miltä se tuntuu. Ensimmäisen kerran, kun heräsin yöllä ahdistavaan tunteeseen, en pystynyt liikuttamaan edes kättäni, sillä sekin asia oksetti minua. Jokaisesta liikkeestä koin oksennusrefleksin ja vatsaani koski todella paljon. Makoilin kyyryssä, ihan kuin minulla olisi ollut kuukautiskipuja. Mutta ainoastaan ahdistus teki sen tunteen, se vaikutti myös fyysisesti minuun. Sen jälkeen olen ollut todella väsynyt, itse asiassa minua väsyttää juuri tälläkin hetkellä ihan tolkuttomasti, vaikka olen nukkunut yöni heräämättä kertaakaan ja nyt on vielä kuitenkin päivä. 

     Ahdistuminen ja stressi alkaa joskus näkymään jopa omassa terveydessä, fyysisesti. Joskus olen miettinyt, voisiko minun jatkuva sairastuminen johtua juuri näistä kahdesta asiasta. Ehkä siksi olen paljon kipeänä. Sekä stressi aiheuttaa jännittyneisyyttä, jonka takia hartiat, pää, niskat tai selkä voi olla kipeänä. Ahdistuminen voi myös vähentää ruokahalua merkittävästi, joka tulee myös vaikuttamaan kehoon. Itselläni ruokahalu ei ole kärsinyt paljon, pyrin syömään kuitenkin normaalisti ja nälkä ei ole missään vaiheessa kadonnut. Olen todella paljon omissa maailmoissani, vaikka ajatusmaailmassani ei välttämättä kulkisi yhtään mitään. Saatan vain jumittua istumaan keittiön pöydän äärelle ja istua siinä vaikka koko päivän ajattelematta tai tekemättä yhtään mitään. Mutta toisinaan ajatuksissa pyörii kaikkea epämiellyttävää, joka saa itsensä vain surulliseksi ja vihaiseksi. Vihaiseksi siitä, että ne ajatukset eivät katoa ja turhautuminen, kun ei tiedä, milloin se loppuu. Joskus omien tunteiden purkaminen tekee hyvää, sillä ahdistusta vastaan kamppaileminen ei aina voi tapahtua hiljaisuudessa, joskus täytyy purkaa omat ajatukset ulkoisesti johonkin asiaan, joka on omasta mielestä se parhain tapa. Ahdistuminen voi polttaa ihmisen ihan loppuun saakka, ettei jäljellä ole kuin tuhkaa. Jotkut voivat ajatella ahdistuksen olevan ihan pikkujuttu, mutta sitä ei voi ymmärtää ennenkuin itse kokee sen. Minulle moni on sanonut näin, mutta ne ihmiset jotka myös tuota mantraa hokevat, eivät myöskään ymmärrä ahdistumisen vakavuutta. Jos tätä mantraa hokeva ihminen kohtaa ahdistuneen, hän ei välttämättä tajua, mistä on kyse, eikä ehkä pysty ikinä ymmärtämäänkään. Ei minuakaan kaikkialla ymmärretä, mutta jos kerran mainitsen asiasta, en aio toistaa sitä uudelleen, enkä varsinkaan kaikille. 

Mutta jos on kyse psyykkisestä asiasta, monien on helppo huudella, että on valehtelija. Sy on siinä, että psyykkisestä sairaudesta ei ole samanlaista näyttöä, kuin fyysisestä sairaudesta. Mutta molemmat on yhtä vakavia asioita. En minäkään ollut aluksi uskoa, miten pahalta voi ahdistuminen tuntua. Se ei ole verrattavissa astmakohtaukseen, molemmat tuottaa kipua, mutta ahdistuminen ei lopu niin nopeasti, kuin astmakohtaus, kun siihen tarvittava lääke (inhalaattori) on kuitenkin nopeavaikutteinen, yleensä. Ahdistuminen rikkoo ihmistä, korjaaminen vie vain enemmän aikaa, kuin rikkominen. Voin sanoa, että minun tilanteeni ei ole koskaan ollut niin paha, kuin se voisi jollain toisella olla. Mutta en ikinä uskoisi, että kestäisin tätä enempää. Kaikki sympatiani ja uskoni, menevät niille, jotka kamppailevat vielä suurempien asioiden kanssa. 

Kiitos kun luitte tämän, näkemiin!


You Might Also Like

0 kommenttia

Nuori tavallisen polun tallaaja blogien ihmemaailmassa
Sisällön tarjoaa Blogger.