Viimeinen osa referaatista.

Kun Bruno tapaa samanikäisen pojan Shmuelin, Bruno tuntuu olevan autaan tietämätön hänen tilanteestaan, eikä tunnu ymmärtävän, kuinka huonoissa oloissa Shmuel joutuu elämään. Kirjaa luettaessa pystyn paljon paremmin eläytymään Shmuelin tilanteeseen, kuin elokuvassa. Bruno ajattelee aluksi, että Shmuelilla on yhtä hyvät oltavat kuin Brunolla itsellään, eikä pysty välillä uskomaan Shmuelin kauhukertomuksia tästä kyseisestä maatilasta. Bruno alkaa jollain tavalla pitää uudesta kodistaan, sillä hänellä viimein on löytänyt itselleen ystävän, joka on hänen ikäisensä. Brunon ja Shmuelin tapaamiset ovat melko samanlaisia kirjassa kuin elokuvassa, mutta Shmuelin surua kuvataan paljon paremmin kirjassa. Pikkuhiljaa Bruno yrittää ymmärtää ja auttaa Shmuelia löytämään sukulaisensa leiriltä. Siinä vaiheessa elokuvaa katsellessa tiesi, ettei tule käymään hyvin ja kohtaus oli erittäin jännityksessä pitävä. Mutta kirja osaa kertoa asiat paljon tarkemmin ja on täynnä surua. Elokuvan alku oli enemmän pitkäveteisempi, kuin kirja itsessään. Leiriin soluttautunut Bruno näkee kahdenlaisia ihmisiä, onnellisia ja naureskelevia ja onnettomia, itkeskeleviä ihmisiä. Kirjan loppu oli erilaisempi kuin elokuvassa. Kirjassa ei selviä täysin, mitä Brunolle ja Shmuelille tapahtui, kuin taas elokuvassa tilanne on paljon selkeämpi ja elokuvassa Brunon oma isä saa todistaa tätä ikävää tapahtumaa. Siihen elokuva päättyy, surulliseen tragediaan. Mutta kirja jatkuu vielä, kun Brunon äiti ja hänen siskonsa Gretel palaavat Berliiniin vanhaan kotiinsa, mutta perheen isä joutuu jäämään vielä Aus vitsiin ja selvittämään, mitä hänen pojalleen tapahtui ja miksi. Jos minun pitäisi silti valita kirjan ja elokuvan välillä, valitsen kirjan. Se kuitenkin sisälsi paljon enemmän, kuin elokuvassa osataan kuvata. Elokuva oli tietenkin myös hyvä, mutta 93 minuuttiin ei millään voi ängetä kaikkia niitä yksityiskohtia, joita kirjasta löytyy. Koko ajan lukiessani tätä kirjaa, mieleeni juolahti jatkuvasti, oliko Brunon äidillä ja Brunon isän alaisella, luutnantti Kotlerilla suhde. Kirjassa kerrotaan, kuin hyvissä väleissä he olivat, kunnes Kotler siirrettiin muualle toisiin tehtäviin. Ja, kuinka Brunon vanhemmat riitelivät siitä, jos luutnantti Kotler ei ollut Brunon äidille muuta, kuin Brunon isän alainen, ei hän olisi suhtautunut Kotlerin siirtoon niin vahvasti. Lisäksi epäilin kirjaa lukiessani ja myös tätä kyseistä elokuvaa katsoessani, että Kotlerin isä oli juutalainen. Sillä Brunon isä kyseli kirjassa, sekä elokuvassa ruokailun aikana Kotlerilta hänen vanhemmistaan, eikä Kotler kovin paljon halunnut puhua isästään. Mutta kirja jättää monet asiat mielikuvituksen varaan, ettei kaikkea kuitenkaan paljasteta. Kirja piti koko ajan lukijan varpaillaan, kuin taas elokuva ryhtyi jännittäväksi vasta lopussa. Kirja päättyi lauseisiin:- Ja tähän loppuu kertomus Brunosta ja hänen perheestään. Tietysti kaikki tämä tapahtui kauan aikaa sitten, eikä mitään sellaista voisi ikinä enää tapahtua. Ei tähän maailman aikaan.

Tähän päättyi minun koulutehtäväksi tarkoitettu referaattini. Ei ollut kauhean pitkä, mutta ainakaan ei ehdi kyllästyä, kun en jaarittele kaksi sivua pituista tekstiä. Mitä te piditte tästä?

Kiitos kun luitte, näkemiin!