Ensinnäkin pahoittelut, että lauantaina ei tullut yhtään postausta, ei nimittäin ollut oikein mitään aihetta, mistä kirjoittaa. En oikein muuten voi selitellä sitä. Mutta, sunnuntaina kävimme Villen kanssa testaamassa, onko lokakuussa rakennettu Mansikkanokan laavu mistään kotoisin. Oli aika kehnolle paikalle asetettu, sillä sulaneet lumet olivat luoneet oikein uima-altaan siihen laavulle. Puut olivat aika tuoreita ja kosteita, joten siinä sai hetken taistella, kunnes saimme hyvät tulet aikaiseksi. Muuten laavu oli ihan ok, vaikka Kiikelin ja Selkäsaaren laavut ovat paljon parempia ja vähän rauhaisemmalla paikalla. Mansikkanokalle on tungettu ranta, frisbeegolf-rata, laavu ja lenkkeilyreitit. Ja vain muutaman askeleen päässä laavulta, on Lumilinna ja kesäisin leirintäalue. Joten Kiikelin laavu on siinä mielessä parempi, että se on lähellä kaupunkia, mutta keskellä metsää, joka on paljon rauhallisempaa aluetta paistaa makkaraa ja nauttia ilmasta ja maisemista. Mutta hyvin viihdyimme laavulla, pariin otteeseen kävelijöitä kulki ohitse, joten ei olisi haitannut, vaikka olisimme ottaneet Karan mukaan, mutta vanhempieni autoon ei voi koiraa ottaa, varsinkaan tähän aikaan, kun Kara vaihtaa talviturkkiaan pois. Niin ja tosiaan Mansikkanokalle pääsee todella lähelle autolla, sillä pakkohan rannassa on olla parkkipaikat. 

Ehtihän siellä alkaa jo hämärtää, kun saavuimme laavulle vasta seitsemän jälkeen ja yhdeksän aikoihin lähdimme pois sieltä palauttamaan autoa. Olemme monta kertaa tämän vuoden aikana käyneet laavulla paistamassa makkaraa, mistä sitä tietää, jos vaikka seuraavana viikonloppuna käymme Sotisaaressa testaamassa laavua, siellä en itse ole kertaakaan käynyt grillailemassa.

Torstaina blogiin ilmestyy postaus satavarmasti kello 10.00, niinkuin tämäkin postaus ilmestyi.

Mutta kiitos kun luitte, näkemiin!