1.6.2017 - Verikokeiden ottaminen ja hiilihydraattijuomien haku LEIKO-osastolta.
7.6.2017 - Verikokeiden ottaminen ja leikkaavan lääkärin vastaanotto
8.6.2017 - Toimenpidepäivä

7.6.2017

Kävin verikokeissa klo: 12.40. Verikokeet sattuivat ihan kauheasti, hoitaja painoi paperia minun ihoani vasten, vielä kun neula oli ihoni sisällä. Sen jälkeen käsi oli ihan mukavan kipeänä.
Minun täytyi juoda hiilihydraattijuomaa nimeltä Providextra 2 pulloa leikkausta edeltävänä päivänä ja leikkauspäivän aamuna vielä kuuden aikaan aamulla yksi pullo. Tätä siis täytyy juoda, jotta maksan hiilihydraattivarastot lisääntyvät. Alkoholi oli kielletty, täytyy olla syömättä 6 tuntia ennen sairaalaan tuloa ja tupakointia täytyy myös välttää. Ohjeissa myös lukee, että ihon täytyy olla ehjä ennen leikkausta, muuten leikkausta voidaan joutua siirtämään. Hiilihydraattijuoma oli aivan kamalan makuista, otin niitä omenan makuisena, mutta ne kyllä maistuivat joltain aivan muulta. Sain pysyviä traumoja niistä.

8.6.2017

Heräsin aamulla 6.15, sillä äiti aikoi tulla hakemaan minut ennen seitsemää. Ajoimme äidin työpaikalle ja odotimme, että kello on kahdeksan. Minun täytyi olla paikalla jo 8.30, vaihtamassa vaatteet ja odottaa leikkausta odotustiloissa. Sitä ennen tapasin lääkärini ja toimenpide alkoi klo: 10.00. Leikkaussalissa jännitti ehkä vähäsen, mutta kaikki sujui ihan hyvin loppujen lopuksi. Oli kummallista makoilla leikkauspöydällä ja katsella kuin sairaanhoitajat pyörivät ympärillä, laittoivat mittarin, jolla voi mitata unen syvyyden, laittoivat kanyylin ja kaikkea muuta, mitä leikkausta varten täytyy olla. 





Hetken päästä päätäni alkoi särkemään todella paljon. Kuvailin hoitajalle, että tuntuu kuin joku hakkaisi vasaralla takaraivooni ja oikeaa korvaani särki kauhean paljon. Hoitaja kävi hakemassa minulle PanaCodia poreena. Minulla meni odotettua pidempään sairaalassa, koska oloni heikkeni yhtäkkiä. Ehkä vähän ennen viittä Ville ja Paula tulivat osastolle ja sain Paulalta kyydin apteekkiin ja kotia.

HOX! Viimeinen kuva ( eli ihan juuri nyt) on nielustani leikkauksen jälkeen, joten ne jotka ovat herkkiä, älkää selatko postauksen loppuun, kiitos kun luitte, me nähdään seuraavan postauksen parissa!

Mutta ne jotka eivät ole liian herkkiä tälle kuvalle, me voimme jatkaa vielä.



Laitoin kuvan nielustani teille uteliaille, jotkaeivät välttämättä tiedä, miltä ne näyttävät leikkauksen jälkeen. Selvästi näette, että ne ovat poltettu irti, joten sen takia näytän sisältä kuolleelta. Tässä kauhulla odottelen niitä tulevia kipuja, kun peitteet irtoavat.

2 viikon jälkeen: 
Kaikki peitteet ovat irronneet, onneksi! Kurkku oli ihan kauhean kipeä ja tärykalvot huusivat hoosiannaa. Tuntui kuin tärykalvot olisivat puhjenneet uudelleen ja uudelleen. Kahden viikon aikana haavat ovat auenneet neljä kertaa ja joka kerralla peitteitä on samalla irtoillut. Leikkauksen jälkeen nielu on tuntunut paljon avarammalta ja hengittäminenon paljon helpompaa. Vielä välillä kurkkuun sattuu, mutta todella lievästi. Tässä on vielä hoitokertomus, jonka sain leikkauksen jälkeen. Ja toimenpidehän on maksanut 120 euroa.



Kiitos kun luitte, näkemiin!