Vähän erilaisempaa postausta tällä kertaa, eli aiheena on päiväkirjat ja niiden kirjoittaminen. Päiväkirjat ovat yleisempiä naispuolisilla, etenkin nuorilla tytöillä. Tai näin sanotaan, mutta se ei tarkoita, että vain ala-astelaiset tytöt saavat kirjoittaa päiväkirjaa. Myös pojat ja vanhemmatkin ihmiset päiväkirjaa kirjoittavat, mutta se ei ole paljon puhuttu asia. Minullakin meni kauan aikaa myöntää ihmisille, että kirjoitan päiväkirjaa, koska päässäni oli vain käsitys, että en minä enää tämän ikäisenä saisi kirjoittaa päiväkirjaa. Se on niin noloa, se on vain pikkutyttöjen juttu. Mutta tänään puhutaan päiväkirjoista, ilman häpeää.

Minusta päiväkirjan kirjoittaminen on luonnollista ja todella hyvä asia. Joskus on asioita, joista muille ei tahdo puhua, tai ei vain osaa ilmaista tunteitaan sanoilla, silloin se kirja ja kynä voi auttaa purkamaan omaa oloaan, oli se sitten hyvä tai huono olo. Päiväkirjaan ei ole pakko vain kirjoittaa, sinne voi piirtää, laittaa valokuvia tai ihan mitä vain haluaa. Minun päiväkirjani on mahtava esimerkki siitä, että päiväkirjassa ei tarvitse olla vain sanoja. 

Itse aloitin päiväkirjan kirjoittamisen 22.3.2013. Olihan minulla ala-asteellakin päiväkirjoja, useita sellaisia, mutta sen sisältö oli enimmäkseen tätä: Tänään kävin kaverilla ja olin koulussa. 

 Tämä on uusin päiväkirjani, en ole aloittanut vielä kirjoittamista tähän, sillä aikaisemmassa päiväkirjassani on vielä pari tyhjää sivua. Mutta todellakin, päiväkirjan kirjoittaminen ei ole häpeän aihe, eikä noloa milloinkaan. Ihan sama, minkä ikäinen olet, päiväkirja ei katso kirjoittajan ikää. 

Tässä oli tämän päivän aihe, kiitos kun luitte, näkemiin!