Olen varmaan jo ala-asteelta rakastanut kirjoittamista. Äidinkielen tunnilla saadut tehtävät esseen/tarinan kirjoittamisesta eivät olleet yhtään epämiellyttäviä. Mielikuvituksen ja halun kirjoittaa ansiosta tehtävät sujuivat leikiten. Nämä jatkuivat yläasteelle saakka, jolloin löysin mielenkiinnon blogien parista. Eipä aikaakaan, kun päätin sitten vuonna 2013 aloittaa blogin kirjoittamisen. Tietysti alku on aina hankalaa, kun opetellaan kaikkia uusia keinoja kirjoittaa ja kuvien laadun merkitys kasvaa. Tässä sitä vielä ollaan, blogin kirjoittamisen ohella olen myös kiinnostunut kirjoittamaan erilaisia artikkeleita, kuten Pohjantähti-opiston tunneilla.
       
      Keväällä 2017 hain media-alan opiskelijaksi Tornioon ja lähtökohtana on opetella viestintää, ammattikorkeaan saakka. Kirjoittaminen on ollut aina mukanani, niinkuin tämä blogi, en voi kyllästyä tähän. Ei sitä koskaan tulevaisuudelta tiedä, mutta ammatti kirjoittajana ei tunnu mitenkään mahdottomuudelta ja väkipakoin keksityltä ratkaisuudelta tulevaisuutta ajatellen. Pyrin keräämään lisää ja lisää kokemusta kirjoittamisesta, kuten esimerkiksi hakemalla sisällöntuottajaksi eri työpaikoille, jotka suoritetaan etätyönä. Pariin paikkaan olen tällä hetkellä hakenut ja vastausta odottelen vielä. Kirjoittaminen tuntuu kuin kutsumukselta, mutta välillä tulee pieni pelko vastaan, että uskallanko haaveilla moisesta ja voinko ottaa riskin ja kokeilla? Vaikka blogini ei ole suurta suosiota saanut, eikä peruskoulun opettajat olleet kovin ahkeria kehumaan esseiden sisältöä, intoni ei ole lakannut. Perheen ja ystävien tuki on ollut myös suuri syy, miksi en ole luovuttanut.

Media-alalla pääsen harjoittamaan kirjoittamista vielä lisää. Sisällöntuottaja kuulostaa minun korviini hyvältä ja omalta jutulta. Mutta saa nähdä mitä aika tuo tullessaan.