Gerbiili on yksi suosituimmista pienlemmikeistä. Suosio johtuu luultavammin sen hajuttomuudesta ja päiväaktiivisuudesta. Se eroaa hiiristä ja rotista siten, että sen pitkä häntä on karvainen.
Gerbiilin tullessa uuteen taloon, muista, että kaiken täytyy olla valmiina. Anna gerbiilien tutustua rauhassa. Kunnes ne ovat asettuneet taloksi, voit aloittaa seurustelun niiden kanssa. Pienet makupalat sopivat lahjuksiksi.
Gerbiilin hankkiminen
Jos hankit gerbiilin kasvattajalta, kannattaa hankkia se Suomen Gerbiiliyhdistyksen hyväksymältä viralliselta kasvattajalta. Se on varmin tapa saada hyvinvoiva ja varmimmin käsitelty lemmikki. He kertovat myös, onko gerbiili näyttelytasoinen, esittelevät mielellään vanhemmat ja neuvovat tulevaa omistajaa. Hyvän kasvattajan tunnistat siitä, että hänen eläimensä ovat asiallisissa terraarioissa ja ovat hyvinvoivia. Älä osta gerbiiliä kasvattajalta, joka antaa niitä ilmaiseksi tai myy pilkkahinnalla. Eläinkaupan eläimet tulevat useimmiten ulkomaisilta tukkukasvattajilta ja saattavat olla jopa täysin käsittelemättömiä, toisten vaivaamia tai muuten sairaita. Valitettavasti jotkut eläinkaupat myyvät gerbiilejä myös alaikäisinä. Onneksi monet eläinkaupat ovat ihan asiallisia paikkoja. Kasvattajilta hankitut gerbiilit maksavat noin. 10-15 euroa, mutta eläinkaupat myyvät lemmikkitason gerbiilejä korkeampaan hintaan. Gerbiiliä ei pitäisi antaa ilmaiseksi tai myydä alle 10 euron hintaan. Eläimen on ostettaessa oltava vähintään 6 vk:n ikäinen.
Uros vai naaras - yksi vai kaksi?
Gerbiilejä tulisi aina hankkia vähintään kaksi samaa sukupuolta olevaa. Urokset ja naaraat ovat tietenkin tasaveroisia lemmikkeinä. Gerbiiliä ei koskaan tulisi pitää yksin, ellei se ole niin aggressiivinen, ettei se hyväksy muita gerbiilejä. Aikuisia samaa sukupuolta olevia gerbiilejä on varsin vaikeaa, joskus jopa mahdotonta totuttaa asumaan yhdessä. Tästä syystä hankittavien eläinten pitäisi olla pienestä pitäen asuneita, tai elleivät ole alle 10-viikkoisia. Naarasta ja urosta ei voi jatkuvasti pitää yhdessä, koska tällöin naaraalla on jatkuvasti poikasia ja se rasittuu aivan liikaa.
Urokset yleensä hyväksyvät uuden tulokkaan helposti, mutta naaraat ovat tässä suhteessa huomattavasti hankalampia. Joka tapauksessa totutuksessa on tarpeen kahtia jaettava totutushäkki. Totutettavat gerbiilit laitetaan häkkiin eri puolille, ja niiden paikkoja vaihsetaan 1-2 kertaa päivässä. Viikon aikana niiden pitäisi olla jo tottuneita toisiinsa ja yhteen laittamista voidaan yrittää. Jos ne tappelevat, voi olla mahdollista, että niitä ei voi laittaa samaan häkkiin.
Gerbiilin ruokinta ja muu perushoito
Gerbiilin perusravinnon muodostavat täysravintopelletti tai jyväsekoitus, heinä ja vesi. Altromin hiiri / rottapelletti käy parhaiten gerbiilin pelletiksi. Heinäpellettiä ei kannata antaa koska sen ravintoarvo on huono ja gerbiilit eivät siitä edes pidä. Jyväsekoitus käy ravinnoksi, jos se on valittu tarkoin. Koska suurin osa jyväsekoituksista saattaa miellyttää omistajan silmää, mutta sitä ei ole tarkoitettu tyydyttämään lemmikin ravintotarpeita. Raikasta vettä tulee aina olla tarjolla, vaikka gerbiilit eivät paljon sitä juo. Varsinaisen ravinnon lisänä voi tarjota pieniä määriä mm. vihanneksia tai hedelmiä, kuivaa leipää, puuroja (ei edes teelusikallista!) , makaroonia ja raejuustoa. Suomen Gerbiiliyhdistyksen sivuilta löydät lisää tietoa gerbiilin ruokinnasta.
Gerbiilin kynsiä voi joutua leikkaamaan, jos ne kasvavat liian pitkiksi. Kynnet voivat leikata erittäin pienillä kynsisaksilla. Toimenpide täytyy tehdä erityisen varovaisesti, ja jos et ole varma osaatko leikata kynsiä itse lemmikkiä vahingoittamatta, on ehkä paras pyytää jotain kokeneempaa leikkaamaan ne vaikkapa näyttelyssä. Kynsien kasvamista liian pitkiksi voi ehkäistä helposti laittamalla terraarioon suuren sisältä lasittamattoman kukkaruukun. Kaivaessaan sitä kynnet kuluvat nopeasti.
Gerbiilin terveys
Gerbiilit ovat hyvin terveitä eläimiä. Ne harvemmin kärsivät perinnöllisistäkään sairauksista. Omistajan täytyisi oppia gerbiilinsä normaali käytös, jotta mahdolliset muutokset tunnistaa. Kaksi lajityypillistä sairautta ovat "naksutauti" ja "nokkatauti". "Naksutauti" iskee n. 3-viikkoisiin poikasiin. Turkki on pörrössä ja hengitys naksuu kuuluvasti. Hyvin monet tartunnan saaneet poikaset kuolevat tähän tautiin. Taudin aiheuttajaa ei tunneta. Tautia voi ennaltaehkäistä kantavan ja imettävän emon sekä poikasten hyvällä hoidolla ja ruokinnalla. Se tarkoittaa laadukasta ruokaa, vitamiinitarpeista huolehtimista.
"Nokkataudin" saanut gerbiili hankaa nenänsä ruvelle. Jos gerbiilille tulee "nokkatauti", sen nenää kannattaa rasvata ja kynnet pitää ehdottomasti lyhyinä. Siihen tarvitaan todennäköisemmin eläinlääkärin määräämä antibioottikuuri.
Gerbiilin tullessa uuteen taloon, muista, että kaiken täytyy olla valmiina. Anna gerbiilien tutustua rauhassa. Kunnes ne ovat asettuneet taloksi, voit aloittaa seurustelun niiden kanssa. Pienet makupalat sopivat lahjuksiksi.
Gerbiilin hankkiminen
Jos hankit gerbiilin kasvattajalta, kannattaa hankkia se Suomen Gerbiiliyhdistyksen hyväksymältä viralliselta kasvattajalta. Se on varmin tapa saada hyvinvoiva ja varmimmin käsitelty lemmikki. He kertovat myös, onko gerbiili näyttelytasoinen, esittelevät mielellään vanhemmat ja neuvovat tulevaa omistajaa. Hyvän kasvattajan tunnistat siitä, että hänen eläimensä ovat asiallisissa terraarioissa ja ovat hyvinvoivia. Älä osta gerbiiliä kasvattajalta, joka antaa niitä ilmaiseksi tai myy pilkkahinnalla. Eläinkaupan eläimet tulevat useimmiten ulkomaisilta tukkukasvattajilta ja saattavat olla jopa täysin käsittelemättömiä, toisten vaivaamia tai muuten sairaita. Valitettavasti jotkut eläinkaupat myyvät gerbiilejä myös alaikäisinä. Onneksi monet eläinkaupat ovat ihan asiallisia paikkoja. Kasvattajilta hankitut gerbiilit maksavat noin. 10-15 euroa, mutta eläinkaupat myyvät lemmikkitason gerbiilejä korkeampaan hintaan. Gerbiiliä ei pitäisi antaa ilmaiseksi tai myydä alle 10 euron hintaan. Eläimen on ostettaessa oltava vähintään 6 vk:n ikäinen.
Uros vai naaras - yksi vai kaksi?
Gerbiilejä tulisi aina hankkia vähintään kaksi samaa sukupuolta olevaa. Urokset ja naaraat ovat tietenkin tasaveroisia lemmikkeinä. Gerbiiliä ei koskaan tulisi pitää yksin, ellei se ole niin aggressiivinen, ettei se hyväksy muita gerbiilejä. Aikuisia samaa sukupuolta olevia gerbiilejä on varsin vaikeaa, joskus jopa mahdotonta totuttaa asumaan yhdessä. Tästä syystä hankittavien eläinten pitäisi olla pienestä pitäen asuneita, tai elleivät ole alle 10-viikkoisia. Naarasta ja urosta ei voi jatkuvasti pitää yhdessä, koska tällöin naaraalla on jatkuvasti poikasia ja se rasittuu aivan liikaa.
Urokset yleensä hyväksyvät uuden tulokkaan helposti, mutta naaraat ovat tässä suhteessa huomattavasti hankalampia. Joka tapauksessa totutuksessa on tarpeen kahtia jaettava totutushäkki. Totutettavat gerbiilit laitetaan häkkiin eri puolille, ja niiden paikkoja vaihsetaan 1-2 kertaa päivässä. Viikon aikana niiden pitäisi olla jo tottuneita toisiinsa ja yhteen laittamista voidaan yrittää. Jos ne tappelevat, voi olla mahdollista, että niitä ei voi laittaa samaan häkkiin.
Gerbiilin ruokinta ja muu perushoito
Gerbiilin perusravinnon muodostavat täysravintopelletti tai jyväsekoitus, heinä ja vesi. Altromin hiiri / rottapelletti käy parhaiten gerbiilin pelletiksi. Heinäpellettiä ei kannata antaa koska sen ravintoarvo on huono ja gerbiilit eivät siitä edes pidä. Jyväsekoitus käy ravinnoksi, jos se on valittu tarkoin. Koska suurin osa jyväsekoituksista saattaa miellyttää omistajan silmää, mutta sitä ei ole tarkoitettu tyydyttämään lemmikin ravintotarpeita. Raikasta vettä tulee aina olla tarjolla, vaikka gerbiilit eivät paljon sitä juo. Varsinaisen ravinnon lisänä voi tarjota pieniä määriä mm. vihanneksia tai hedelmiä, kuivaa leipää, puuroja (ei edes teelusikallista!) , makaroonia ja raejuustoa. Suomen Gerbiiliyhdistyksen sivuilta löydät lisää tietoa gerbiilin ruokinnasta.
Gerbiilin kynsiä voi joutua leikkaamaan, jos ne kasvavat liian pitkiksi. Kynnet voivat leikata erittäin pienillä kynsisaksilla. Toimenpide täytyy tehdä erityisen varovaisesti, ja jos et ole varma osaatko leikata kynsiä itse lemmikkiä vahingoittamatta, on ehkä paras pyytää jotain kokeneempaa leikkaamaan ne vaikkapa näyttelyssä. Kynsien kasvamista liian pitkiksi voi ehkäistä helposti laittamalla terraarioon suuren sisältä lasittamattoman kukkaruukun. Kaivaessaan sitä kynnet kuluvat nopeasti.
Gerbiilin terveys
Gerbiilit ovat hyvin terveitä eläimiä. Ne harvemmin kärsivät perinnöllisistäkään sairauksista. Omistajan täytyisi oppia gerbiilinsä normaali käytös, jotta mahdolliset muutokset tunnistaa. Kaksi lajityypillistä sairautta ovat "naksutauti" ja "nokkatauti". "Naksutauti" iskee n. 3-viikkoisiin poikasiin. Turkki on pörrössä ja hengitys naksuu kuuluvasti. Hyvin monet tartunnan saaneet poikaset kuolevat tähän tautiin. Taudin aiheuttajaa ei tunneta. Tautia voi ennaltaehkäistä kantavan ja imettävän emon sekä poikasten hyvällä hoidolla ja ruokinnalla. Se tarkoittaa laadukasta ruokaa, vitamiinitarpeista huolehtimista.
"Nokkataudin" saanut gerbiili hankaa nenänsä ruvelle. Jos gerbiilille tulee "nokkatauti", sen nenää kannattaa rasvata ja kynnet pitää ehdottomasti lyhyinä. Siihen tarvitaan todennäköisemmin eläinlääkärin määräämä antibioottikuuri.
