Kokeilen ensimmäistä kertaa tehdä oman näkemykseni täysi-ikäisyydestä ja niistä harhakuvitelmista, mitä luulin tämän kuuluisan 18 vuoden jälkeen tapahtuvan. Joten eiköhän aloiteta!
1. Laskuasiat. Tajusin kyllä, että täysi-ikäisenä, kaikki laskut täytyy hoitaa itse, mutta en tajunnut, jos eräpäivä ei kelpaa, minun itse täytyy soittaa sinne ja siirtää sitä. Kun minulta ensimmäisen kerran kysyttiin, mikä on laskun numero, hätäännyin ja hämmennyin. Hyvä etten lyönyt luuria korvaan, kun yritin epätoivoisesti etsiä laskun numeroa siinä paniikin seassa. Luulin alaikäisenä, että eivät laskuasiat mikään suuri juttu ole ja kyllä minä niistä selviän. Ei herranjumala niitä laskujen määrää, mitkä minulle sysättiin kerralla. On sähkölaskua, puhelinlaskua, hammaslääkäri ja terveyskeskuslaskuja... Opiskelijan tuloilla se on paljon!
2. Ruoka. Alaikäisenä ajattelin, että kun minä itse saan päättää, mitä kaupasta ostan kotiini, jääkaappini täyttyisi kaikista herkkuruuistani ja olisin ulkona syömässä monesti viikossa.No haaveeni kariutuivat melkein heti. Älysin, että rahani eivät riittäisi kaikkeen siihen, mitä halusin. En laskujen, vuokran ja hygieniatarvikkeiden sun muiden jälkeen. Saatan monesti viikossa tehdä samoja ruokia, kuten makaronia, jauheliharuokia sun muita. Tai sitten keittoa moneksi päiväksi. Ja ulkona syöminen ei onnistu joka päivä. Ei edes joka viikko.
4. Tuet. Kotona asuessani sain opintotukea vain 37 euroa. 18 vuotta täytettyäni ja oman asunnon hankkimisen aikana ajattelin, että nyt rahaa sataa ja kunnolla. Noh eipä siinä paljon rahaa jäänyt maailman valloittamiseen vuokran ja laskujen jälkeen. Joten eipä ne rahapäivät paljoa juhlinnan ja shoppailun iloa tuottaneet. Ja minä mukamas olin lapsena muuttamassa Helsinkiin silloisen parhaan kaverin kanssa, jotta pääsisimme joka päivä Linnanmäelle huvittelemaan.
Tässä olivat nämä minun näkemykseni täysi-ikäisyydestä ennen ja nyt. Toivottavasti piditte, en itse osaa sanoa, mitä mieltä olin tästä, en pidä tätä nyt ihan surkeana, mutta taatusti parempia löytyy somesta. Mutta kiitos kun luitte, näkemiin!
1. Laskuasiat. Tajusin kyllä, että täysi-ikäisenä, kaikki laskut täytyy hoitaa itse, mutta en tajunnut, jos eräpäivä ei kelpaa, minun itse täytyy soittaa sinne ja siirtää sitä. Kun minulta ensimmäisen kerran kysyttiin, mikä on laskun numero, hätäännyin ja hämmennyin. Hyvä etten lyönyt luuria korvaan, kun yritin epätoivoisesti etsiä laskun numeroa siinä paniikin seassa. Luulin alaikäisenä, että eivät laskuasiat mikään suuri juttu ole ja kyllä minä niistä selviän. Ei herranjumala niitä laskujen määrää, mitkä minulle sysättiin kerralla. On sähkölaskua, puhelinlaskua, hammaslääkäri ja terveyskeskuslaskuja... Opiskelijan tuloilla se on paljon!
2. Ruoka. Alaikäisenä ajattelin, että kun minä itse saan päättää, mitä kaupasta ostan kotiini, jääkaappini täyttyisi kaikista herkkuruuistani ja olisin ulkona syömässä monesti viikossa.No haaveeni kariutuivat melkein heti. Älysin, että rahani eivät riittäisi kaikkeen siihen, mitä halusin. En laskujen, vuokran ja hygieniatarvikkeiden sun muiden jälkeen. Saatan monesti viikossa tehdä samoja ruokia, kuten makaronia, jauheliharuokia sun muita. Tai sitten keittoa moneksi päiväksi. Ja ulkona syöminen ei onnistu joka päivä. Ei edes joka viikko.
3. Bilettäminen. Alaikäisenä ajattelin, että vitsit, kun minä täytän 18 saan laillisesti juoda ja bilettää, ilman, että vanhemmat tai kukaan muu voi vaikuttaa asiaan. Mutta todellisuudessa, siihenkin tarvitaan rahaa. Eikä vanhemmat anna enää täysi-ikäiselle viikkorahaa eikä omat rahat aina juhlimiseen riitä. Kuun alussa ehkä, mutta sitten joudun kärsimään siitä loppu kuussa ja syömään pelkkää kuivaa leipää. Eikä silloin luonne anna periksi lainata rahaa.
4. Tuet. Kotona asuessani sain opintotukea vain 37 euroa. 18 vuotta täytettyäni ja oman asunnon hankkimisen aikana ajattelin, että nyt rahaa sataa ja kunnolla. Noh eipä siinä paljon rahaa jäänyt maailman valloittamiseen vuokran ja laskujen jälkeen. Joten eipä ne rahapäivät paljoa juhlinnan ja shoppailun iloa tuottaneet. Ja minä mukamas olin lapsena muuttamassa Helsinkiin silloisen parhaan kaverin kanssa, jotta pääsisimme joka päivä Linnanmäelle huvittelemaan.
ODOTUKSET
TODELLISUUS
Tässä olivat nämä minun näkemykseni täysi-ikäisyydestä ennen ja nyt. Toivottavasti piditte, en itse osaa sanoa, mitä mieltä olin tästä, en pidä tätä nyt ihan surkeana, mutta taatusti parempia löytyy somesta. Mutta kiitos kun luitte, näkemiin!
