Koska ensimmäisestä osasta pidettiin niin paljon, päätin nyt ottaa rutiiniksi tehdä tätä joka lauantai, ainakin niin kauan, kun kuvauspaikkoja riittää. Tällä kertaa kävin vain kolmessa kohteessa, sillä ulkona on järkyttävän kuuma ja liikun pyörällä, enkä oikein tänään jaksanut pyöräillä nälkäisenä kaupunkiin, tai sitä kauemmaksi. Tänään siis pysytään lähellä asuinaluettani. Erityisesti sellaisella alueella, mistä minulla on paljon lapsuudenmuistoja.
Eli siis ne, jotka eivät ole lukeneet aikaisempaa Kemi-aiheista tekstiäni, voitte lukea sen täältä. Lyhyesti sanottuna, kirjoitan pientä sarjaa kotikaupungistani ja minulle mieluisista paikoista.
Joten eiköhän aloiteta tämä postaus! Ensimmäisenä kohteena on entinen seurakunnan kerhotalo, jota pienenä kävin, ennenkuin toiminta siirtyi Juntonkankaan seurakuntakodille. Vanhempieni luona taitaa olla vanhoja kuviakin täältä, mutta en älynnyt kysyä äidiltä, onko niitä kuvia tallella. Jos muistan, ensi viikolla näytän niitä kuvia teille.
Tontilla on jo monta vuotta ollut nämä vanhan ja pirteän väriset autot.
Tässä on pari kertaa tullut myös uitua ja talvella ajettu moottorikelkalla. Kun kävin Pajusaaren koulua, tänne tuli joka kerta pysähdyttyäkin.
Tässä ovat kyllä ihanan komeat maisemat, kesäisin varsinkin. Paitsi toisella puolella on MetsäBotnia, joka ei nyt kovinkaan kaunis ole.
Ainoa ero koulun pihapiirissä on se, että nurmikko on kasvanut ja ikkunat on peitetty. Muuten tämä näyttää tismalleen samalta kuin ennenkin. Muistan, että leikimme aina "Kuka pelkää?" peliä ja juoksimme koulun ympäri pelaten hippaa.
Vasemmalla, alhaalla olevalla ikkunalla oli meidän naulakot, muistan, kun istuin kyseisen ikkunan ikkunalaudalla ja joku poika veti minut jaloistani alas ja lensin selälleen maahan.
Mitä piditte tästä postauksesta? Ymmärrän, että paikkoja on nyt vähemmän, mutta olosuhteet eivät oikein antaneet periksi ja tässä nyt oli vähän lähiympäristöäni.
Eli siis ne, jotka eivät ole lukeneet aikaisempaa Kemi-aiheista tekstiäni, voitte lukea sen täältä. Lyhyesti sanottuna, kirjoitan pientä sarjaa kotikaupungistani ja minulle mieluisista paikoista.
Joten eiköhän aloiteta tämä postaus! Ensimmäisenä kohteena on entinen seurakunnan kerhotalo, jota pienenä kävin, ennenkuin toiminta siirtyi Juntonkankaan seurakuntakodille. Vanhempieni luona taitaa olla vanhoja kuviakin täältä, mutta en älynnyt kysyä äidiltä, onko niitä kuvia tallella. Jos muistan, ensi viikolla näytän niitä kuvia teille.
Tontilla on jo monta vuotta ollut nämä vanhan ja pirteän väriset autot.
Muistan, että tässä minusta ja muista lapsista olisi otettu kuva, kun istuimme portailla. Sellainen muistikuva minulla ainakin on. Täällä oli todella mukava käydä joka päivä. Talvella järjestettiin poroajeluita seurakunnan pihalla ja halusin koko ajan mennä reen kyytiin. Ulkona ei paljon välineitä ollut, kaksi keinua vain pienen heinikon takana. Yksi keinu oli puusta kiinni ja sitten oli kahden hengen keinu. Mutta sisällä oli paljon leluja, millä leikkiä, minä vain aina leikin kotista muiden kanssa ja olin aina keittiön puolella leikkimässä.
Sitten otin Pajusaaren ensimmäisestä sillasta pari kuvaa, pienenä menin kavereiden kanssa sillan alapuolelle ja sillan päältä heitimme jonkin kepin ja juoksimme toiselle puolelle katsomaan, kun keppi alitti sillan.
Tässä on pari kertaa tullut myös uitua ja talvella ajettu moottorikelkalla. Kun kävin Pajusaaren koulua, tänne tuli joka kerta pysähdyttyäkin.
Tässä ovat kyllä ihanan komeat maisemat, kesäisin varsinkin. Paitsi toisella puolella on MetsäBotnia, joka ei nyt kovinkaan kaunis ole.
Sitten seuraavana on koulu, jossa kävin ensimmäisen luokan, sen jälkeen siirryin Karihaaran kouluun. Olen onnellinen, että sain edes vuoden käydä tätä koulua, sillä niin pienessä koulussa kaikki juttelivat kaikkien kanssa. Täällähän siis oli vain neljänteen luokkaan asti oppilaita, koulu oli todella pieni. Ulkonakaan ei ollut keinua ja voimistelutelinettä enempää ja urheilukenttä on säälittävän kokoinen Karihaaran koulun kenttää verraten.
Huomaa, että kasvillisuus on päässyt valloileen. Ennen tässä kulki pieni polku koulun pihalle, mitä pitkin aina kuljin. Nyt koulua ei edes meinaa nähdä pyörätieltä.
Ainoa ero koulun pihapiirissä on se, että nurmikko on kasvanut ja ikkunat on peitetty. Muuten tämä näyttää tismalleen samalta kuin ennenkin. Muistan, että leikimme aina "Kuka pelkää?" peliä ja juoksimme koulun ympäri pelaten hippaa.
Vasemmalla, alhaalla olevalla ikkunalla oli meidän naulakot, muistan, kun istuin kyseisen ikkunan ikkunalaudalla ja joku poika veti minut jaloistani alas ja lensin selälleen maahan.
Tämä oli kauheaa! Kun halusit mennä vessaan, sinne täytyi kiertää ulkokautta, tai sitten keittiön läpi. Tosin, meitä ei aina päästetty keittiön läpi, joskus vain, mutta läpi vuoden, jouduimme kävellä ulos toiseen päähän koulua ja mennä vessaan. Ja sen muistan, että koulun piha ja tyttöjen WC-tilat olivat sammakoiden lempipaikkoja. Vasemmalla siis oli tyttöjen WC-tilat ja oikealla poikien. Silti minua suretti, kun tämä koulu lakkautettiin ja jouduin vaihtamaan koulua. Tosin siinä kohtaa elämässä tapahtui ensimmäinen käänne. Karihaaran koulusta sain mitä parhaimpia ystäviä.
Mitä piditte tästä postauksesta? Ymmärrän, että paikkoja on nyt vähemmän, mutta olosuhteet eivät oikein antaneet periksi ja tässä nyt oli vähän lähiympäristöäni.
