Ajattelin kirjoittaa teille minun kotikaupungistani, toki olette nähneet paljon kuvia Kemistä blogissani, mutta haluan näyttää teille, mistä paikoista pidän täällä Kemissä ja mistä minulla on myös mukavia muistoja. Vaikka Kemi ei ole mikään suuri turistikohde, eikä täällä ole paljon vaateliikkeitä, menoa ja meininkiä, kuin jossain suuremmassa kaupungissa, täällä on silti kaunista ja joka puolella voi nähdä pienen palan historiaa. Jos tämä postaus saa suosiota ja pidätte tästä, tulen kirjoittamaan tätä useammankin kerran, sen takia nimesin tämän "Osa 1". Aloitetaan ihan ensimmäiseksi Etelärantakatua pitkin, Mansikkanokan rannasta ja sen ihanan vihreistä poluista.

Ensinnäkin Mansikkanokalla oli vain uimaranta, sen jälkeen sinne on ilmestynyt muutamia uusia toimintaa järjestäviä tekijöitä. Täällä olen monet kerrat pienenä käynyt uimassa, jopa kylmilläkin ilmoilla.




Mansikkanokalle on myös ilmestynyt konteista rakennettu ja jopa siirrettävä Urban Park. Itse en ole tämän nähnyt liikkuvan vielä mihinkään tältä alueelta, mutta tämä onkin mukava paikka, sillä nuoret voivat istuskella viereisellä laavulla ja kuunnella musiikkia, tai viettää aikaa hiekkarannalla, mutta silti nähne kaiken menon tämän lavan ympärillä. 





Satamasta voi myös löytää minigolf-radan, joka ei ole myöskään liian kallis, kokeilin sitä kerran, mutta tarvitsen ehkä lisää harjoittelua.








Kuvien ottohetkellä kentällä oli meneillään koiranäyttely, joita on ennen järjestetty myös vanhassa koirapuistossa. Kemissä itse asiassa järjestetään paljon koiranäyttelyitä ja mätsäreitä, olen itse ollut seuraamassa niitä muutaman kerran.



Seuraavaksi siirrytäänkin toiselle puolelle Kemiä, nimittäin Sotisaaren päähän, jossa sijaitsee entinen puiden uittopaikka. Tänne tulee monesti pyöräiltyä, käveltyä ja kerran myös rullaluisteltua. Täällä olemme Jassun kanssa pari kertaa käyneet hänen koiransa kanssa ja olemme myös käyneet valokuvaamassa täällä, voin laittaa jopa muutaman kuvan viime kesästä, kun kuvasimme myös Sotisaaren päässä, polun vieressä olevia tyhjiä rakennuksia.






Uskon vahvasti, että tälläkin on jonkinlainen tarina, mutta ikävä kyllä, en osaa kertoa siitä yhtään mitään, mutta tämä on se rauhallinen paikka, jossa ei tarvitse murehtia mistään yhtään mitään. Mutta niitä paikkoja riittää, näistä kaikista paikoista, tämä on lempipaikkani, muttei ainoa sellainen.





Täällä minulla ei kyllä tule talvella käytyä, kyllä tänne pääsee talvellakin, mutta jostain syystä se on jäänyt tekemättä, sillä melkein aina kävelen tai pyöräilen tänne, eikä se aina talvella ole niin houkuttelevaa.



Olisikohan ollut viimeinen vai toiseksi viimeinen ovi, jossa säilytettiin ulkoleluja ja joskus seurakuntatädit järjestivät meille aartenetsintää ulkona ja kesällä laittoivat pihalle pienen uima-altaan, mutta kukaan ei uskalanut astua siihen pulikoimaan jostain kumman syystä. 

Pensaan vieressä oli neljän hengen keinu, jossa seurakuntatädit istuskelivat ja seurasivat leikkejämme. Ennen tätä, kävin seurankuntakerhoa Sahurinkadulla, josta otan seuraavaa postausta varten kuvia. 


Muistan jopa tuon portin äänen ja tunnen itseni jälleen pikkulapseksi. Tämä tuo kyllä paljon muistoja mieleeni...

Kemi on minulle tärkeä ja rakas kaupunki, sillä olen asunut täällä 19 vuotta elämästäni ja muutama vuosi lisää on tulossa vielä, kunnes pääsen jatko-opiskelemaan (toivottavasti). Täällä on minun kaikki ihanat ystäväni ja rakas perheeni (mukaanlukien avopuolisoni). Varmasti tulee tuntumaan haikealta, kun lähden Kemistä. Täällä on kaikki ja täällä olen oppinut paljon asioita, enkä voisi koskaan unohtaa yhtäkään reittiä minun lempikaduilleni tai lenkkeilypoluille ja niitähän riittää. Vaikka joidenkin mielestä Kemissä ei ole nuorille toimintaa, kun tarkemmin katsoo, kyllä täältä toimintaa löytyy. Ei tietenkään kaikkia mahdollisia lajeja, mutta ei tämä Kemi tyhjä ole. Pidän tästä rauhallisuudesta täällä ja jos tämä kaupunki olisi täysin surkea paikka asua, vanhempani eivät olisi jääneet tänne asumaan.  

Entä te kemiläiset? Oletteko nähneet tätä taloa? Tai mitä piditte tästä postauksesta? Entä haluatteko lisää postauksia kotikaupungistani ja sen ihanista alueista? Ideoita minulla riittää ja olen pahoillani, että tekstiä ei suuresti ole, mutta uskon, että sain kerrottua pointtini hyvin selkeästi.

Seuraaviksi kohteiksi olen jo alustavasti valinnut Pajusaaren ala-asteen, jota kävin yhden vuoden verran, myös Pajusaaressa sijaitseva pato, Paattion kartanon, jossa ennen kävin tekemässä savitöitä ja olen siellä käynyt myös äiti-lapsi-kerhoa. Nämä ovat ainakin yksiä vaihtoehtoja ja paikalliset saavat ehdotella lisää. Kiikeli on yksi lempipaikoistani myös, sekä Botnian vierestä kulkeva pyörätie on hyvä lenkkeilyalue koirallemme, joten sielläkin tulee käytyä.

Kiitos kun luitte, näkemiin!