Päätimme eilen käydä jossain paistamassa makkaraa näin vapun kunniaksi, kun emme käyneet edes katsomassa vappukulkuetta. Enkä toisaalta olisi ehtinytkään, sillä olin sillä hetkellä vielä siivoamassa yhtä asuntoa asumiskuntoon mummon kanssa. Ennen matkaa makkaran paistoon, kävin myös vanhempien luona, kun äiti oli kotiutunut Levin reissultaan. Sain tosi kivoja tuliasia, jotka esittelen vaikka seuraavassa postauksessa.

Kello oli varmaan seitsemän kun lähdimme. Kävimme ensiksi Keminmaassa, kun muistimme, että siellä on myös makkaranpaistopaikka, ennen Isohaaran siltaa. Tosin, laavua ei ollut enää jäljellä, saatika puitakaan. Joten se oli hukkareissu. Sitten kävi mielessä, jos kävisimme vaikka Hyypiön laavulla, sinnekin oli jonkin matkaa, emmekä olleet varmoja, onko sielläkään puita. 

No, kello löi jo kahdeksaa, kävimme pikaisesti tankilla ja Prismassa ja lähdimme Hepolan kala-altaille. Kun pääsimme paikan päälle, pari ihmistä, jotka siellä olivat tekivät juuri lähtöään, joten Karankin pystyi päästämään vapaaksi siellä. Puitakin oli jonkin verran, että Ville sai tulet aikaiseksi. Päätin samalla napata muutaman kuvan, kun kerran sinne asti ajoimme.


En itse olisi osannut ehdottaa tätä paikkaa, sillä tämä oli minulle ensimmäinen kerta kala-altailla. Kara oli tosin erittäin kiinnostunut virtaavasta vedestä, kunnon vesipeto kun on nykyään, täytyi välillä vahtia, ettei Kara todellakin aio hypätä virran vietäväksi. 


Meitä ennen ollut pariskunta oli vielä pilkkimässä jäällä, itse en tosiaankaan uskaltaisi lähteä löntystelemään jäälle enää, saa tarkkaan katsoa, mihin astuu. Ei Karaakaan uskaltanut päästää jäälle juoksentelemaan. Kara oli kyllä menossa joka suuntaan, mutta heti kun kaivoi makkarapaketin repusta esiin, niin eiköhän sitten pysynyt vierellä.








Sain myös otettua pari kuvaa Karastakin. Aluksi Kara pyöritteli päätään niin, että kuvan ottaminen oli mahdotonta. Kyllä se sitten pysyi paikallaan, kun Ville seisoi takana ja yritti saada Karan huomion.