Voitteko kuvitella, että blogini täytti 2.helmikuuta viisi vuotta? Onko siitä todellakin niin kauan aikaa? Tiedostan, että olen kauan jo kirjoittanut blogia, mutta viisi vuotta tuntuu todella pitkältä ajalta. Itse jos pitäisi heti sanoa, kauan olen kirjoittanut, sanoisin kolme vuotta. Aika tuntuu vilisevän ihan hetkessä. Vasta katselin vanhoja tekstejäni ja huomasin, kuinka paljon olen kehittynyt kirjoittamisessa ja kuvaamisessa. Ja kehitystä tapahtuu koko ajan enemmän ja enemmän. Ensimmäinen tekstini oli yhden kappaleen mittainen myday, jossa ei ollut edes kuvia. Harmikseni en ostanut blogini kunniaksi edes ilmapalloa, mutta enpä ole ennenkään mitään erikoisempaa postausta kirjoittanut vuosipäivän kunniaksi.
Mutta tässä jokin aikaa sitten, tilasin kirjan. Erikoisempaa on se, että lisäsin kirjaan itse kuvat ja tekstit, joten tein kirjasta "blogikirjan", jossa on minun lempipostauksiani omasta blogistani. Jos joskus tapahtuu niin, että tämä blogi poistuu somesta, minulla on lempitekstini konkreettisesti käsissäni. Oli erittäin jännittävää, odottaa, kun sain kirjan tehtyä ja tilattua kotiini. Tiesin, millainen se tulee olemaan, mutta samantien laavasin kirjan kokonaan läpi ja luin jokaisen tekstin. Tässä ei ole kyse itserakkaudesta, mutta olis tosi hauska testata tätä sivua, missä sai tehdä itse oman kirjan ja sai nähdä omat kirjoitukset ja kuvat ihan oikeassa kirjassa.
Mutta tosiaan, blogi on ollut osa minua jo viisi vuotta, kirjoittaminen vieläkin kauemmin. On todella hullua ajatella, että jos jatkan vielä toiset viisi vuotta, olisin kirjoittanut blogia jo kymmenen vuotta, se on iso osa elämästäni, kun ajatellaan, että olen nyt 20-vuotias. Jos minulla ei olisi blogia, minulla olisi paljon ylimääräistä aikaa. En ottaisi melkein joka hetkestäni kuvia, siirtäisi niitä koneelle ja en kirjoittaisi paljon ollenkaan. Mutta toisaalta, elämäni olisi melko tyhjää, jos blogia ei olisi.
Mitä minä oikeastaan tekisin, jos yhtäkkiä päättäisin, että tämä on nyt blogin loppu? En kyllä yhtään osaa sanoa, mihin sen ajan käyttäisin. Se, että olen jatkanut näinkin pitkään, on myös teidän lukijoiden ansiota. En tiedä, kuinka kauan olisin jaksanut kirjoittaa, ilman teitä. Tietysti aloitin tämän kirjoittamisen ihan itseni vuoksi, jotta sain jotain sisältöä elämääni ja löysin hyvän tavan käyttää aikaani koneella ja pääsin kehittämään kirjoittamisen taitojani. Sitten lukijoitakin tuli lisää, varsinkin tässä ihan lähivuosien aikana, ehkä vuoden 2016 jälkeen.
Kyllä sitä alkaa miettimään näitä aikoja, kuinka paljon sitä on tultu käytettyä aikaa pelkästään tämän yhden postauksen tekemiseen, saatika kaikkien postausten tekoon ja julkaisemiseen. Teillähän on periaatteessa se helpoin osuus, avata sivu ja lukea, josta olen erittäin kiitollinen ja arvostan sitä, että elämäni kuitenkin kiinnostaa teitä. Paljon sitä saa tehdä, että postaus on luettavissa, on postauksia, joista minäkään en edes pidä, mutta joskus on niitä päiviä, että aikaa ei ole tarpeeksi, mutta jotain silti pitäisi kirjoittaa, jotta pysyn aikataulussa mukana.
Mutta kiitos näistä vuosista ja tulevista! Näkemiin!
Mutta tässä jokin aikaa sitten, tilasin kirjan. Erikoisempaa on se, että lisäsin kirjaan itse kuvat ja tekstit, joten tein kirjasta "blogikirjan", jossa on minun lempipostauksiani omasta blogistani. Jos joskus tapahtuu niin, että tämä blogi poistuu somesta, minulla on lempitekstini konkreettisesti käsissäni. Oli erittäin jännittävää, odottaa, kun sain kirjan tehtyä ja tilattua kotiini. Tiesin, millainen se tulee olemaan, mutta samantien laavasin kirjan kokonaan läpi ja luin jokaisen tekstin. Tässä ei ole kyse itserakkaudesta, mutta olis tosi hauska testata tätä sivua, missä sai tehdä itse oman kirjan ja sai nähdä omat kirjoitukset ja kuvat ihan oikeassa kirjassa.
Mutta tosiaan, blogi on ollut osa minua jo viisi vuotta, kirjoittaminen vieläkin kauemmin. On todella hullua ajatella, että jos jatkan vielä toiset viisi vuotta, olisin kirjoittanut blogia jo kymmenen vuotta, se on iso osa elämästäni, kun ajatellaan, että olen nyt 20-vuotias. Jos minulla ei olisi blogia, minulla olisi paljon ylimääräistä aikaa. En ottaisi melkein joka hetkestäni kuvia, siirtäisi niitä koneelle ja en kirjoittaisi paljon ollenkaan. Mutta toisaalta, elämäni olisi melko tyhjää, jos blogia ei olisi.
Mitä minä oikeastaan tekisin, jos yhtäkkiä päättäisin, että tämä on nyt blogin loppu? En kyllä yhtään osaa sanoa, mihin sen ajan käyttäisin. Se, että olen jatkanut näinkin pitkään, on myös teidän lukijoiden ansiota. En tiedä, kuinka kauan olisin jaksanut kirjoittaa, ilman teitä. Tietysti aloitin tämän kirjoittamisen ihan itseni vuoksi, jotta sain jotain sisältöä elämääni ja löysin hyvän tavan käyttää aikaani koneella ja pääsin kehittämään kirjoittamisen taitojani. Sitten lukijoitakin tuli lisää, varsinkin tässä ihan lähivuosien aikana, ehkä vuoden 2016 jälkeen.
Tulikin muuten mieleen, kun luette tätä 15.3, olen Muoniossa luokkani kanssa. Kirjoitin tämän jo viime viikolla, ettei minun tarvitse Muoniossa sitten kirjoittaa koneella, voi nimittäin olla, ettei minulla olisi aikaakaan kirjoittaa, sillä kuitenkin päivät Muoniossa ovat ihan koulupäiviä. Minulla on meneillään arktisen tuotannon kurssi, jonka vuoksi olemme Muoniossa 5 päivää. Mutta kuvia tietysti otan blogiakin varten. Joten ensi viikolla pääsette niitä katselemaan ja saatte vähän päivitystä, millainen reissu oli.
Kyllä sitä alkaa miettimään näitä aikoja, kuinka paljon sitä on tultu käytettyä aikaa pelkästään tämän yhden postauksen tekemiseen, saatika kaikkien postausten tekoon ja julkaisemiseen. Teillähän on periaatteessa se helpoin osuus, avata sivu ja lukea, josta olen erittäin kiitollinen ja arvostan sitä, että elämäni kuitenkin kiinnostaa teitä. Paljon sitä saa tehdä, että postaus on luettavissa, on postauksia, joista minäkään en edes pidä, mutta joskus on niitä päiviä, että aikaa ei ole tarpeeksi, mutta jotain silti pitäisi kirjoittaa, jotta pysyn aikataulussa mukana.
Mutta kiitos näistä vuosista ja tulevista! Näkemiin!
