Mitäs sitä on taas ehditty tehdä... Olin torstaina vika kerran päiväsairaalassa, jos en ole muistanut siitä kertoa, niin keksimme siellä kahdeksan päivän ajan toimintaa vanhuksille ja kirjoitimme siitä oppimispäiväkirjaa. Lisäksi sain tänään tehtyä kaikki atk tehtävät loppuun, ei niitäkään tarvitse enää stressata. Ainoa mikä stressaa on matikka, lääkelaskenta siis. En osaa sitä niinku yhtään. :P
Kävin tänään myös kaverin kanssa Kiikelin laavulla istuskelemassa, otin sieltä pari kuvaa, mutta puhelimella vain, joten ei ole kovin hyvälaatuisia. Olisi pitänyt muistaa ottaa kamera, mutta oli niin kiire, etten ehtinyt. Sitten oon ollut kaupungissa. Eilen olin Jassun ja muiden kanssa laavulla istuskelemassa. Sitä ennen kävimme Jassun kanssa hänen isosiskon tykönä ja muualla valloittamassa maailmaa.
Oon nähnyt aika paljon kavereita tämän viikon aikana, mutten mitään erityisen erikoista ole tehnytkään.
Kävin tänään myös kaverin kanssa Kiikelin laavulla istuskelemassa, otin sieltä pari kuvaa, mutta puhelimella vain, joten ei ole kovin hyvälaatuisia. Olisi pitänyt muistaa ottaa kamera, mutta oli niin kiire, etten ehtinyt. Sitten oon ollut kaupungissa. Eilen olin Jassun ja muiden kanssa laavulla istuskelemassa. Sitä ennen kävimme Jassun kanssa hänen isosiskon tykönä ja muualla valloittamassa maailmaa.
Oon nähnyt aika paljon kavereita tämän viikon aikana, mutten mitään erityisen erikoista ole tehnytkään.
Olisin saanut kameralla kyllä paljon parempia kuvia. Pitäisi taas joku päivä pyhittää valokuvaamiselle
En halua jättää tätä tatuointia niin, että siinä olisi pelkät ääriviivat. Mutta se on myöhemmän ajan murhe se. Mulla tarttui tuonne alapuolelle vähä huonommin muste, mutta menen parin viikon päästä takaisin ja nuo viivat käydä uudestaan läpi. Sama juttuhan oli sen tekstin kanssa.
Delfiini siksi, koska se suojelee kantajaansa. Ja suojelua mä justiin tarvitsenkin. Se osoittaa myös viisautta ja kumppanuutta.