Eveliina: toukokuuta 2017

(Postaus tulee poikkeuksellisesti tänään, sillä jostain syystä Blogger ei ollutkaan julkaissut tätä eilen, klo:10.00 aamulla.)

Viimein tänne Kemiinkin rantautui pari lämmintä ja aurinkoista kesäpäivää, vaikka ei välttämättä kovin pysyviä vielä tällä hetkellä. Oli kyllä hyvä hetki käydä vähän ulkoilemassa, kuten esimerkiksi Lauran, Oonan, Nalan ja Taavan kanssa. Paljon kuvia tänään en ehtinyt napata, mutta muutaman kuvan sain räpsästyä. Tänään siis heräsin noin kahdentoista maissa, kävin suihkussa, söin aamupalan ja kaikkea sellaista, mitä herätessä tekeekin. Joskus kahden aikoihin lähdin pyöräilemään Lauran ja Samin luokse juomaa kahvit, sitten lähdimme matkaan. Kävimme kaupassa ja vähän vaunuilemassa.
Näin asiasta kukkaruukkuun! Sain ajankin nielurisaleikkaukseen, joka on tosiaan 8.6. Voi olla, etten välttämättä jaksa kauheasti sen jälkeen päivittää blogiani hetkeen, että seuraava postaus leikkauksen jälkeen voi olla pieni "storytime" tästä leikkauksesta ja paranemisesta. Eikä minulla varmaan ole mitään mielenkiintoista aihetta, mistä kirjoittaa, sillä tulen luultavasti muutaman päivän vain makaamaan kotona lepäämässä. Vaikka kyse ei ole mistään suuresta leikkauksesta, silti nielurisojen poiston jälkeen yleensä määrätään viikko sairaslomaa (esimerkiksi juuri töistä/koulusta) ja kaksi viikkoa kokonaisuudessaan sairaslomaa, jolloin ei saa tehdä mitään fyysisesti raskasta, saunoa tai juoda/syödä mitään kuumaa, jolla ehkäistään mahdollinen verenvuoto. Jotain niissä ohjeissa mainittiin myös muistaakseni näistä hampaiden pesusta, mutta siitä en nyt tarkemmin muista.
Ja jälleen kerran vaihdetaan puheenaihetta: Olen nimittäin saanut myös heinäkuuksi itselleni kesätöitä, nimittäin Peurasaaren hautuumaalta viideksi viikoksi. Olisin kesäkuun ollut myös toisessa paikassa töissä, mutta ikävä kyllä ei ole mitään järkeä lähteä silloin töihin tämän nielurisaleikkauksen vuoksi. Työ olisi ollut ehkä liian raskasta, joka ei olisi sitten oikein onnistunut.

Kesän ensimmäinen mansikka! Tai oikeastaan toinen, en ensimmäisestä malttanut ottaa kuvaa, kun oli pakko syödä se äkkiä. Voin kyllä sanoa, että tuossa takapihalla istuskellessa tuli aikalailla tuskallisen kuuma istuskella, kun aurinko paistaa posotti suoraan kasvoille, eikä tietenkään ollut aurinkolaseja mukana. En tiedä, en oikein osaa ikinä pitää aurinkolaseja mukana, vaikka niitä loppupeleissä tulee kaipaamaan aurinkoisella säällä. Olen vain niin surkean huono kantamaan niitä mukana.

Mutta ehkä tämä ensimmäinen kesäpostaus taisi olla tässä, loppui jo aiheetkin kesken.

Kiitos kun luitte, näkemiin!

Share |

Snapchat-kuvia

2017 toukokuuta 18, 2017

Share |

Äitienpäivä

2017 toukokuuta 16, 2017

Share |

Yläaste vs ammattikoulu

2017 toukokuuta 14, 2017

Pahoitteluni, että posaus (vai että ihan "posaus", tarkoitin, että postaus) tulee näin myöhään. Otsikko kertookin, mikä on tämän päivän aiheena. Omien koulukokemuksieni pohjalta osaan kyllä löytää paljon eroja, joita yläasteen ja ammattikoulun välillä on. Joten aloitetaan.

Aloitetaan vaikka sillä, että olen tuntenut luokkakaverini melkein koko peruskoulun ajan, osan 9 vuotta ja osan vähän vähemmän aikaa. Ala-asteella oli kavereita enemmän kuin yläasteella. Kun ihmiset muuttuvat, joten kaveripiirit vaihtuvat, jopa monta kertaa peruskoulun aikana. Pysyviä ystäviä minulla oli yläasteella kaksi, sellaisia, joita näin myös vapaa-ajalla. Kyllä joitakin muitakin satuin näkemään silloin tällöin. Olo oli vähän syrjitty ja ehkä muiden takia (tai sitten ei) jotkut oppilaista eivät edes halunneet tutustua minuun. Ennakkoluulot vallitsivat silloin joitain oppilaita, olen itsekin syyllistynyt tähän, myönnän sen. Opiskelu ei ollut hankalaa, tietysti jotkin aineet eivät olleet itselleni helppoja. Ammattikoulussa taas oli niin paljon tuntemattomia kasvoja, ennakkoluuloja totta kai olikin, mutta ihmisiin pystyi tutustumaan helpommin, kun ei olla oltu samalla luokalla yhdeksää vuotta.

Kavereita sain enemmän ammattikoulusta, kuin peruskoulusta. Toisaalta ammattikoulussa oppiaineet olivat haastavammat joiltain osin ja vaativat paljon keskittymistä työssäoppimisia varten. Itse pidin ammattikoulun hengestä paljon enemmän, kuin peruskoulun. Perukoulu oli jotenkin tunkkaisempi ja rajoitetumpi. Eihän peruskoulussa koulupäivän aikana saa poistua koulualueelta, vaikka moni sitä ei nyt tietenkään noudattanut. Mutta peruskoulussa opettajat olivat mukavimpia, riippuu tietenkin koulusta, mutta minun koulussani oli todella mukavia opettajia ja sitten vähemmän mukavia opettajia. Ammattikoulussa opettajat suostuvat auttamaan yhtä oppilasta enemmän jos tarve vaatii ja vaikuttavat enemmän kuin peruskoulussani. Minun mielestäni ammattikoulussa oli ehkä ymmärtäväisempiä opettajia, mukaan lukien muu henkilökunta.

Ammattikoulun ja peruskoulun yksi ero on myös etäpäivät. Etäpäivät ja -viikot ovat ihanaa "lomaa" koulun ahtaista luokista, vaikka etäpäiviin kuuluvat tietysti etätehtävät, jotka eivät minulla ainakaan olleet kovin hankalia, etteikö niitä voisi kotona yksin tehdä. Sekä ammattikoulussa oli enemmän ryhmätöitä, kuin peruskoulussa. Itse olen tullut siihen tulokseen, että pidän ammattikoulusta enemmän, vaikka joskus haluaisin viettää vielä aikaa peruskoulussa.

Mitä mieltä te olette? Kumpi on ollut mielekkäämpi, mikäli olette jo valmistuneet peruskoulusta ja käyneet/käytte yhä ammattikoulua?

Share |

Sairastelua (jälleen)

2017 toukokuuta 11, 2017

Sunnuntai 7.5

Ei, minulla ei ole todellakaan hyvä olo. Sunnuntaina heräsin ensimmäisen kerran seitsemältä aamulla oloon, kuin olisin tukehtunut siihen liman määrään, mitä minulle oli kurkkuun kertynyt. Tunnin välein, jos muistan oikein, kävin yskimässä paljon paksua keltaista limaa. Kahdentoista jälkeen lähdin viemään lainaamaani autoa vanhemmilleni takaisin ja samalla pyysin, voisiko minua käyttää varmuuden vuoksi päivystyksessä. Valittelin siellä kurkku- ja korvakipua ja kerroin, että olin yskinyt paljon limaa samaisena aamuna. Noh, kurkku oli ok, eikä kuumetta ollut. Hoitaja sanoi, että minun tärykalvoja ei voinut nähdä, koska minulla oli liikaa korvavahaa, eli vaikkua korvissa. Tämä ongelma on ollut lapsesta asti, korvakäytäväni taitavat olla liian ahtaat, sillä minulla on niin kovaa vaikkua, ettei sitä saa kotikonstein pois, jos sitä kertyy. Hoitaja käski minun ottaa särkylääkettä ja ostaa apteekista vaikkua pehmentävää ainetta, jotta saan kaiken vaikun pois. Hän epäili, että korvakipuni johtuvat siitä, että tärykalvo ei pääse liikkumaan vaikun takia, joka aiheuttaa kovaa kipua ja paineen tunnetta korvissa. Ei siinä mitään, en ollut kipeä, ainoastaan korvaani särki. Jatkoin elämääni, enkä jäänyt kotiin sitä murehtimaan. Laitoin ostamaani Remo-Waxia korviin ja huuhtelin. En saanut vaikkua yhtään pois ja otin särkylääkkeen helpottamaan päänsärkyä, joka luultavammin johtui tästä korvasärystä. Kävin syömässä kaverin ja Villen kanssa ja tulin kotiin joskus yhdeksän aikaan illalla. Siinä makoiltiin, katsottiin elokuvaa ja olimme vain kahdestaan rauhassa. Joskus yhdentoista aikaan illalla mittasin kuumeen ihan varuilta, koska minua alkoi palelemaan melko paljon ja olo oli melko heikko. Mittari näytti 38,5 astetta, eli oli reippaasti kuumetta, ottaen huomioon, että normaalilämpöni on 35,8 astetta suurinpiirtein. Otin jälleen särkylääkkeen, sillä edellinen ei ollut auttanut yhtään päänsärkyyni. Kävin viemässä roskat ja käytimme Karan ulkona, sen jälkeen en käynyt ulkona, vaan yritin levätä. Laitoin vielä uudestaan Remo-Waxia ja annoin vaikuttaa melkein tunnin, jonka jälkeen huuhtelin aineen pois. Edelleenkään en saanut mitään irti. Sain ainoastaan korvan vielä enemmän kipeämmäksi ja oikean puolen korva oli nyt lukossa. Join yhden vitamiinijuoman, otin särkylääkkeen ja join vielä teetä ennen nukkumaanmenoa. Yön aikana heräilin puolen tunnin välein kauheaan oloon. Joskus kolmen aikaan yöllä mittasin kuumeen ja mittari näytti 39 astetta. Eli ei mikään parhain olo todellakaan. Yöunet olivat mitä olivat, eikä Villekään oikein saanut unta. Huokuin kuumuutta, kroppani oli tulipunainen ja sen huomasi selvästi kasvoistakin. Joskus yöllä Ville käski minun juoda jotain, sillä naamani oli ihan tulessa. Kävin vessassa katsomassa itseäni peilistä ja silmänikin olivat ihan punaiset. Oli vaikea pysyä pystyssäkään ja vähän väliä alkoi oksettamaan. Se yleensä herättikin minut yöllä, mutta hädin tuskin jaksoin nostaa päätäni. Mumisin ja inisin koko ajan, joka taisi pitää Villen hereillä.

Maanantai 8.5

Aamuviideltä mittasin kuumeen uudelleen, se oli onneksi lähtenyt laskuun. Silloin lämpöä oli enää 37.7 astetta ja silloin sain viimein kunnolla nukuttua. Minun oli tarkoitus lähteä terveyskeskukseen aamulla, mutta kun sain vasta kunnolla unen päästä kiinni viideltä aamulla, heräsin vasta kahdelta päivällä. Oli ihan hyvä itseasiassa, että kuumetta oli yhdessä vaiheessa 39 astetta, koska silloin, jos kuume laskee, niin yleensä kuume lähtee laskemaan nopeaan tahtiin. Päivällä kuumetta ei enää ollut ollenkaan, mutta en tiedä miten illalla käy. Ihmisen ruumiinlämpö nousee illalla muutenkin. Soitin terveyskeskukseen puoli kolmelta ja selitin tilanteen. He käskivät minun tulla tiistaiaamuna heti kahdeksalta vastaanotolle, hän sanoi, että he huuhtelevat korvani ja tarkistavat, onko minulla korvatulehdusta. He käskivät, että minun täytyy juoda paljon nesteitä ja ottaa särkylääkettä. Koko päivänä ei ollut kuumetta, ainoastaan limaa irtosi reippaasti, kurkkuun ja korvaan sattui.

Tiistai 9.5

Lähdimme Villen kanssa joskus kymmenen jälkeen terveyskeskuksessa ja oli kyllä ruuhkaa. Olimme paikalla puoli yhdentoista maissa ja istuimme vielä kahdeltatoista odottamassa, että minut kutsutaan sisälle. Oli todella puuduttavaa ja turhauttavaa istua ja odotella siellä tietäen, että vielä hetkeen ei pääse hoitajan puheille. Mutta onneksi jaksoimme odottaa ja pääsin vihdoin hoitajan huoneeseen. Haluan tässä välissä sanoa, että uusi muutos terveyskeskuksessa ei ole mielestäni järkevä. Siinä on varmasti hyvä syy, miksi muutoksia on tehty, mutta terveyskeskuksessa saa nykyään odottamaan paljon pidempään ja hoitajilla on todella kiire. Nimittäin, terveyskeskuksessa on lasikopit, jossa oli ennen hoitajat, jotka arvioivat hoidon tarpeen, niinkuin päivystyksessäkin on triage. Siitä he suoraan pystyivät antamaan esimerkiksi sairaslomatodistuksen, jos tarvetta oli, jos oli jotain, mitä lääkärin pitäisi tutkia, he pyysivät jäämään. Siinä ei tarvinnut koskaan odottaa edes puoltaa tuntia, ainakaan minun. Mutta nykyään lasikopit toimivat vaan neuvontana, josta voi käydä kysymässä erilaisten kokeiden tuloksia, reseptiasioita ja ajanvarauksen saaneet kävivät ilmottautumassa. Ja muiden, joilla oli jotain erityistä vaivaa, joutuvat odottamaan kutsua huoneeseen 2 tai 3. En tiedä, onko näissä muutoksissa sen suurempaa eroa periaatteessa, mutta jotenkin siellä silti saa nykyään odottaa paljon kauemmin. Ja jos tarve vaatii, joutuu vielä jäämään odottamaan lääkäriä. No mutta, takaisin asiaan. Hoitaja tarkisti korvat, ihme kyllä, se Remo-Waxi olikin auttanut ja nyt tärykalvoni pystyi näkemään ihan hyvin. Eli vielä tämän ja seuraavan päivän voin huoletta käyttää Remo-Waxia, jotta korvista lähtee loputkin vaikkuset. Kuumetta ei enää ollut, mutta nielurisat olivat molemmin puolin punoittavat ja turvoksissa. Hoitaja otti nielunäytteen ja kertoi, että tuloksista voi soitella torstaina, viimeistään perjantaina. Hän uskoi, että kyseessä olisi nielurisatulehdus, eikä kyllä olisi mikään ihme. Koko loppupäivän on ollut todella köpö olo ja kurkkukipu on vain pahenemaan päin. Mutta pitää soitella torstaina ja kysellä niistä tuloksista. Tämä on siis kirjoitettu tiistaina, joten ensi postauksessa selviää, mikä pöpö minua riivaa jälleen.

Kiitos kun luitte, näkemiin!

Share |

Muuttopäivitys

2017 toukokuuta 09, 2017

Tämä tulee vähän myöhässä, mutta siis olemme viime kuun lopulla muuttaneet uuteen asuntoon, aika lähelle edellistä kotiamme. Tämä on pienempi asunto, kuin edellinen, mutta silti sopivan kokoinen. Harmiksemme meillä on vain vähemmän kaappitilaa, sillä meillä on melko paljon kaappitavaraa. Mutta tämä asunto on paljon valoisampi ja pohjasuunnitelma on kätevä. Kaikki hyllyt eivät ole vielä paikallaan, joten laatikoita on vielä purkamatta. Siksi päivitänkin tästä meidän muuttohommista, kun saimme avaimet ja kävimme siivoamassa tätä kyseistä asuntoa.

Rakastan tätä lattiaa! Vaikka nämäkään lattiat eivät ole maailman hienoimmat, mutta edellisessä asunnossamme oli kokolattiamatto. Monissa kerrostaloasunnoissa en ole nähnyt parkettilattioita ja ihme, että saimme ottaa koiran tähän asuntoon.

Tässä siis on makuuhuone, joka on kyllä isompi, kuin kuva antaa näyttää. Tänne onneksi tulee vain sänky, peilipöytä ja lipasto, jonka päälle televisio laitetaan.

Tässä kuvassa olohuone näyttää paljon pienemmältä, kuin se todellisuudessa on. Olohuoneessa on mukava lasiovi, johon varmaan tungen jonkin sisustustarran, mutta periaatteessa ei ole järkeä laittaa siihen mitään, koska emme pidä ovea koskaan kiinni. Paitsi silloin kun lähdemme Villen kanssa liikenteeseen ja Kara jää yksin kotiin. Muuten Kara piruilessaan hyppii olohuoneen sohvalle tai makuuhuoneen sängylle, jos jätämme ovet epähuomiossa auki.

Edellisessä asunnossa oli eteisessä kolme kaappia, siivouskomero, kaappi takeille ja toinen kaappi vielä lisäksi. Mutta tässä asunnossa on vain eteisessä yksi kaappi takeille ja kylpyhuoneessa siivouskomero. Mutta ainakin tähän asti olemme saaneet nämä kaksi kaappia riittämään, onneksi on häkkivarasto, jonne saa "turhat" tavarat.

Keittiössä on paremmin tilaa astioille ja sun muille. Kuivauskaapissa oli enemmän tilaa, joten sinne sai mahtumaan todella hyvin melkein kaikki kupit. Vasemmalla puolella on niin sanotusti hienommat astiat, jotka myöhemmin laitoin keittiön vitriiniin. Meillähän siis oli vitriini ennen vierashuoneessa, jonka sitten siirsin tänne uuden asunnon keittiöön.

Paremmin saatte kuvia asunnosta, kun olemme saaneet tämän järkevään kuntoon. Kaikki huonekalut ovat kyllä paikallaan, ainoastaan hyllyt puuttuvat, jotta pääsemme lopuista pahvilaatikoista eroon.