Vihdoin Kemin suurin tapahtuma on saatu päätökseen. Väkeä oli kyllä jumalattoman paljon, ulkopuolella tosin hajanaisesti, sillä alue, missä ihmiset on ulkopuolella viime vuonna viettäneet aikaa, oli aidattu täysin tänä vuonna. Ihan ymmärrettävistä syistä kyllä. Ensimmäisenä Satama Open Air päivänä istuin ulkopuolella, juhlistamassa ystävän 20-vuotis synttäreitä. Silloinkin ihmisiä oli paljon siellä sun täällä, mutta lauantaina olin katsomassa päivän esiintyjiä äidin ja äidin työkaverin kanssa. Mielestämme lauantaina oli paremmat esiintyjät, joita kannattaa mennä katsomaan. Mutta kerronpas ensin perjantaista. Ensin istuimme hetken ystäväni luona,mutta melkein samantien lähdimme rantaa kohti. Törmäsimme myös isääni, joten jäimme siihen istumaan, festivaalialueen sisäänpääsyn kohdalle. Siinä meni oikeastaan koko ilta, ei enää niin myöhään viitsitty siitä lähtä mihinkään kävelemään, kun osa halusi vielä baariin ja jossain vaiheessa yötä minä lähdin kotia syömään ja nukkumaan.

Lauantaina heräsin yhdentoista aikoihin ja ennen kolmea lähdimme Satama Open Air aluetta kohti. Ehkä vähän väsyneenä, koska en ollut ehtinyt kauaa nukkua. Mutta äidin oli pakko päästä lavan eteen näkemään Sillanpään esitystä. Kaikista sen töppäilyistä huolimatta se on osannut silti hoitaa esityksen hienosti loppuun ja lauluääni on kohdillaan. 

En ehkä oikein fiilannut tätä festivaali alueen uutta järjestelyä. Viimeksi kävin sisäpuolella vuonna 2016, eli ennen kuin rivitalot oli rakennettu alueen viereen. Silloinhan tämä alue jatkui saarelle asti. Esimerkiksi nyt oli vain kaksi lavaa (?) ja ei ollut enää mahdollisuutta laittaa lävistystä siinä bussissa, nyt siellä myytiin vaatteita. Jotenkin tuntuu, että silloin järjestely oli parempi, ainakin omasta mielestäni.




Tähkä taisi olla seuraava, joka oli pakko nähdä, äidin sanojen mukaan siis. Kauan odotettu Hovimuusikko Ilkka lauloi Lauri Tähkän sisään lavalle. Oli pakko kyllä ottaa siitä video, Ilkka kutsui sitä maailman lyhimmäksi keikaksi, kun lauloi vain pienen hetken. Onneksi sain sen silti kuvattua, jotta pystyi Villellekin näyttämään, että näin hänet. Tähkällä oli ehkä vähän parempi esitys, Lauri hyppi ja pomppi lavalla kuin viimeistä päivää, kävi ihan yleisön edessä ja yhdessä vaiheessa jopa liittyi yleisön sekaan laulamaan. Tyylikkäästi Lauri Tähkä poistui lavalta polkupyörällä. Yllä oleva kuva on otettu silloin, kun jalat jo huusivat armoa ja hoosiannaa yhtäaikaa.




Ville olisi saanut myös lipun, mutta hänellä oli huono olo, joten ajattelin jonkin muiston ostaa hänellekin. Löysimme hienon T-paidan, joka oli Breaking Bad:stä, mutta kokoja ei löytynyt. Joten päädyimme Chekkoseen! Eikös olekin hieno?


Olimme Satama Openissa ihan iltaan saakka, voitte kuvitella sen kivun jaloissa. Kolmesta ihan yöhön saakka yleisön keskellä laulamassa ja kävelemässä ees taas lavojen välissä, välillä ulkona. Huhhuh! Kävimme myös äidin työkaverin luona laulamassa karaokea, koska emme oikein välittäneet nähdä Egotrippiä ja Pikku G:tä. Niin ja tietysti sain napattua jonkin näköisen kuvan Kasmirista.





Nopeasti näin myös Reino Nordinin, mutta häneltäkään en tunne kuin pari biisiä, eikä ne ihan säväytä. Matkalla äidin työkaverin luo, näin Villeä, kun hän oli kävelemässä rantaan kavereidensa kanssa. Olin jo aikaisemmin pyytänyt Villeä ottamaan mukaan minulle neuleen ja vara-akun, joten nappasin ne lennosta mukaan. Ennen Tarja Turusen esitystä, näin Villeä, Mikaa ja monia muita ulkopuolella hetken aikaa.




Battle Beast oli kyllä odotusten arvoinen, oli ihan mahtava esitys, se ääni on jotain niin uskomatonta. Itse jos tekisin perässä, se olisi kuin lokin kirkumista. Tulipahan tämäkin nyt nähtyä, vaikka vanhempia kappaleita en niin hyvin tuntenut.
Väkeä oli kuin pipoa, varsinkin iltaa myöten. Oli kyllä hyvin onnistunut festivaali tältä vuodelta, joten tähän on hyvä päättää myös tämä kuvantäyteinen postaus. Ensi vuonna uudestaan! Kiitos kun luitte, näkemiin!