Joten, Villen kanssa päätimme vähän kävellä Oulun keskustassa ja torilla. Ajoimme autolla Torin rantaan ja jatkoimme siitä kävellen. Joku ystävällinen pariskuntaantoi meille heidän pysäköintilipukkeensa lähtiessään, jottei meidän tarvitsisi maksaa. He olivat maksaneet vajaat kaksi euroa lipukkeesta ja sillä pystyy pitämään autoa seuraavaan aamuun saakka. Joten meidän ei tarvinnut ostaa omaa lipuketta, ihanaa, että noin ystävällisiä ihmisiä on olemassa!
Noh, ensiksi kiertelimme torilla, Ville yritti etsiä kojua, jossa myytäisiin muikkuja, mutta suurin osa kojuista oli kiinni. Joten ostimme jäätelöt ja lähdimme kävelemään kohti Valkeaa. Ville osti minulle jäätelön nimeltä Softishattu. Suklaapallo alimmaisena, päällä suolainen kinuskisoftis ja lakritsiströsseleitä. Tosin en jaksanut sitä suklaata syödä, ei jotenkin maistunut, Villekin yritti syödä sitä, mutta hänkään ei jaksanut oman jäätelön syömisen jälkeen.
Musiikkiesityksen aikana iski aika kova sadekuuro, joten istuskelimme teatterin edessä suojassa sateelta. Musiikki oli aika vanhahkoa, silti ihan kuunneltavaa. Mutta emme tosiaan kovin kauaa siinä istuneet, kun kellokin oli jo niin paljon ja piti vielä ajaa Kemiin. Mutta oli kaikin puolin ihan onnistunut päivä, kun molemmat löysi jotain kivaa kaupasta.
Nyt on vielä lopuksi pakko hehkuttaa tätä uutta kirjaa, minkä hain pari päivää sitten. Olin lukenut tästä netissä ja olihan se pakko itsekin hankkia tämä. Takakannessa lukee näin:
- Kuumeisesti odotettu uusintapainos 1980-luvun lapsia ja herkkiä aikuisia kauhistuttaneesta kulttiklassikosta. Juuri sellaisena kuin et sitä uskaltanut lukea!
Eli tämä kirja paljastaa oikeat ja väärät noidat ja kertoo vampyyreista ja siitä, miksi niihin on aikoinaan uskottu. Kirja sisältää yli 70 kummitusjuttua kuvineen päivineen ja lopuksi voit jopa itse kokeilla noitatemppuja: valokuvata "kummituksia".
En ole vielä lukenut tätä, vähän toki silmäillyt, mutta erittäin mielenkiintoiselta kuulostaa.
Noh, ensiksi kiertelimme torilla, Ville yritti etsiä kojua, jossa myytäisiin muikkuja, mutta suurin osa kojuista oli kiinni. Joten ostimme jäätelöt ja lähdimme kävelemään kohti Valkeaa. Ville osti minulle jäätelön nimeltä Softishattu. Suklaapallo alimmaisena, päällä suolainen kinuskisoftis ja lakritsiströsseleitä. Tosin en jaksanut sitä suklaata syödä, ei jotenkin maistunut, Villekin yritti syödä sitä, mutta hänkään ei jaksanut oman jäätelön syömisen jälkeen.
Jäätelöiden jälkeen poikkesimme Fiorella Shopissa, sillä joka kerta kun pääsemme Oulun keskustaan, se liike on kiinni. Tai unohdan käydä siellä, vaikka se on ihan Valkean vieressä. Joten nyt hyökkäsimme sinne katsomaan, mitä sieltä löytyy. Kerran olen liikkeen nettisivuilta tilannut pari paitaa ja mekon, mutta tällä kertaa tavoite oli löytää kohtuullisen halvat farkut. Nimittäin farkuista on alkanut olemaan pulaa, sellaisista perusfarkuista. Ainoat perusfarkut, mitä minulta löytyy ovat mustat farkut. Nimittäin yksistä sinisistä farkuista meni vetoketju rikki. joten en niitä kehtaa pitää päällä. Olen varman jo hävittänytkin ne. No mutta kuitenkin, farkut löytyi, siniset, jonka lahkeet on vähän revityn näköiset. Maksoikohan muistaaakseni kymmenen euroa? Siellä oli nimittäin vähän alennuksessa vaatetta. löysin myös kivan hameen ja Ville löysi itselleen värikkään pikkurepun.
Hame on minun mielestä ihan kivan näköinen, en kyllä vielä tiedä, missä sitä pitäisin. Mutta joka tapauksessa, kävimme sen jälkeen Villen kanssa jälleen torilla, jossa oli alkanut joku puolustusvoimien ilmaiskonsertti. Odotimme näkevämme taistelunäytöksen, mutta kello 19.30 tajusimme lukea netistä, että taistelunäytös oli ollut jo muistaakseni puoli viiden aikoihin. Jotenka se jäi näkemättä, mutta kuuntelimme musiikkia vielä hetken, ennenkuin palasimme Tuiraan hakemaan tavarat ja lähdimme kohti Kemiä.
Musiikkiesityksen aikana iski aika kova sadekuuro, joten istuskelimme teatterin edessä suojassa sateelta. Musiikki oli aika vanhahkoa, silti ihan kuunneltavaa. Mutta emme tosiaan kovin kauaa siinä istuneet, kun kellokin oli jo niin paljon ja piti vielä ajaa Kemiin. Mutta oli kaikin puolin ihan onnistunut päivä, kun molemmat löysi jotain kivaa kaupasta.
- Kuumeisesti odotettu uusintapainos 1980-luvun lapsia ja herkkiä aikuisia kauhistuttaneesta kulttiklassikosta. Juuri sellaisena kuin et sitä uskaltanut lukea!
Eli tämä kirja paljastaa oikeat ja väärät noidat ja kertoo vampyyreista ja siitä, miksi niihin on aikoinaan uskottu. Kirja sisältää yli 70 kummitusjuttua kuvineen päivineen ja lopuksi voit jopa itse kokeilla noitatemppuja: valokuvata "kummituksia".
En ole vielä lukenut tätä, vähän toki silmäillyt, mutta erittäin mielenkiintoiselta kuulostaa.
Tässä olikin meidän päivämme, toivottavasti tykkäsitte, näkemiin!
