Ville ja minä

helmikuuta 28, 2016

Tutustuin Villeen Lauran kautta. Olimme istuskelemassa penkillä, kun Ville ja hänen kaverinsa kävelivät ohi. Juttelimme jonkin aikaa, kunnes Laura päätti menevänsä heidän mukaansa. Minä valittelin kylmyyttä ja ajattelin mennä kotiin, mutta Ville totesi asuvansa aika lähellä, että voin lämmitellä hänen tykönä. Istuimme porukalla hänen kämpässään ja tulimme toimeen hyvin. En viipynyt kauaa, menin melkein heti kotia


Parin päivän päästä pyysin, jos Laura tulisi moikkaamaan. Kello oli jo paljon, oli pimeä. Kävelin Valintatalon viereen, kun Laura, Ville ja Vale tulivat vastaan. Laura oli väsynyt ja lähti kotia, niin Vale ja Ville saattoivat minua jonkin matkaan. Siinä sitten jäin Villen kanssa kahdestaan, istuskelimme meidän kadun päässä pyörätiellä yli kolme tuntia. Juttelimme kaikest

a mahdollisesta, vaikka oli kylmä ja väsytti todella paljon. Kun sanoin meneväni nukkumaan, sain halin ja lähdin. Siitä se alkoi.

Toisena iltana, sama porukka tuli kioskin eteen istumaan, silloin Ville otti koirankin mukaan. Istuimme taas pari tuntia kioskin edessä. Ville istui takanani , hieroi hartioitani ja halaili. Jo silloin olisin halunnut suudella, mutten uskaltanut. Aloimme viettämään enemmän aikaa porukassa, jotta näkisimme mahdollisimman paljon. Juttelimme facessa, mutta melko vähän. Vasta pari päivää kioskireissun jälkeen, istuimme hänen kämpän sohvalla, menimme makoilemaan ja suutelimme ensimmäisen kerran. Villen lähellä oli niin turvallinen olo, hän huomioi minut koko ajan, eikä jätä yksin.



En ensin ollut varma tunteistani, mietin että onko tää oikein. Mutta päivä päivältä tuntui yhä enemmän, että en pysty olemaan erossa hänestä. Tulemme niin hyvin toimeen, rakastamme toisiamme. Eikä tämä ole ”alkuhuumaa” enää, vaikka tuntuu, että alkuhuuma ei lopu ollenkaan, vaikka olemme olleet monta kuukautta jo yhdessä. Joka päivä tuntuu yhtä ihanalta, kuin ensitapaamisemme.

Muutama kuukausi kun olimme olleet yhdessä, sain avaimen Villen asuntoon. Tietenkin niitä riitoja on, kuten jokaisessa suhteessa. Mutta aina saadaan kaikki selvitettyä. Nyttenkin puoli vuotta on mennyt todella nopeaa. En voi olla edes ajattelematta Villeä. En tiedä kuulutaanko me toisillemme, mutta aion nauttia jokaikisestä hetkestä oman rakkaani kanssa. <3



You Might Also Like

0 kommenttia

Nuori tavallisen polun tallaaja blogien ihmemaailmassa
Sisällön tarjoaa Blogger.