Paljon on ollut puhetta tuomioista Suomessa, siitä, kuinka jokin tuomio ei ole riittävä rangaistus, sekä on vertailtu, miten jostain "pienemmästä" rikkeestä saa suuremman tuomion kuin toisesta. En voi sanoa, mitä on ajateltu, kun näitä tuomioita on ladeltu ja miksi toinen tuomio on suurempi kuin toinen. Olen miettinyt erilaisia vaihtoehtoja, selityksiä näihin ja yrittänyt jotenkin ymmärtää. Muistakaa tämä, ennenkuin jatkatte, en anna mitään oikeita vastauksia, miten asioiden pitäisi mennä, enkä väitä tietäväni, mikä tuomio on oikein, vaan yritän vain ymmärtää, mitä on ajateltu näitä tuomioita annettaessa, sekä yrittänyt ymmärtää asioita sekä uhrin, että tekijän kannalta.

Ensinnäkin, minun mielestäni ihmistä ei voi tuomita yhdestä rikkeestä loppuelämäkseen, tietysti murha tai raiskaus on valtavan väärin tehty, oikeastaan kaikki, missä on viaton osapuoli, mutta silloinkin, ihminen voi parantaa tapansa, siksi siihen annetaan mahdollisuus. Jos ihminen tuomitaan vaikka huumeiden käytöstä, uhri on se itse väärintekijä, joten muita osapuolia ei välttämättä ole, huumausainerikoksesta voi saada korkeintaan 2 vuotta. Mutta pääasia on, että jokaiselle ihmiselle suodaan mahdollisuus oppia virheistään. Minusta se on hyvä asia, sillä ihmisellä voi päässä vain "napsahtaa" ja tehdä mitä kamalampia asioita ikinä. Tietysti se on uhrille ja lähiomaisille aivan järjetön idea, jos raiskauksesta tuomittu saa esimerkiksi vain 3 vuotta vankeutta ja maksaa korvaukset. Mutta vankila, tuomitun läheisistä eristäminen, loputonta syyllisyyttä kantaminen ja julkista nöyryytystä kärsiminen voi olla todella hyvä opetus. Kaikki eivät opi virheistään, se on ihan yleistä. Monikin vankilasta päässyt voi toistaa nämä samat asiat, vaikka mahdollisuus kunnostautua on annettu. 

Mieleeni juolahti, että ne jotka kärsivät tuomionsa ja toistavat virheensä uudelleen, haluavat syvällä sisimmässään palata takaisin vankilaan, jos elämässä ei ole mitään sisältöä edellisen rikkeen, vaikkapa murhan vuoksi. En itse osaisi kuvitella tuomitun tilannetta. Jos murhaisin jonkun ihmisen, en usko, että tuomioni jälkeen minulla olisi ystäviä, perhettä. Ja uskon, että kotikaupungissani saisin paljon katseita kadulla. Eli vankilankin jälkeen tuomio jatkuu, mutta muurien toisella puolella. Mutta jos tekijä toistaa tekojaan uudestaan ja uudestaan, elinkautinen on oikea ratkaisu, sellainen ihminen ei vain yksinkertaisesti välitä, jos muut kärsivät.

Tiesittekö, lapsensurmasta voi saada 4kk-4vuoden tuomion? Lapsensurma on vakava asia, enkä usko, että 4 kuukautta riittäisi kenellekään. Samalla tavalla kuin edellisissäkin, kyllä se ihminen tulee saamaan paljon kuraa niskaansa tuomionsa jälkeenkin. Ja raiskauksesta 1v-6vuoden tuomion. Raiskaus jättää pysyvät jäljet ja traumat. En halua vähätellä ketään todellakaan, mutta kuulostaa hurjalta, että lapsensurmasta voi saada vähemmän, kuin raiskauksesta, vaikka kyseessä on henkirikos. Seksuaalisesta hyväksikäytöstä voidan tuomita vain sakoilla. Ryöstöstä taas voi saada jopa kuusi vuotta vankeutta. 

Toisaalta, julkinen nöyryyttäminen voi myös edistää tekijää toistamaan tekonsa uudelleen. Tekijä voi ajatella, että "mitä järkeä on yrittää parantaa tapansa, kun kaikki ovat sitä mieltä, että kuulun vielä telkien taakse?" Totta kai, kaikki on ollut alusta asti itsestään kiinni, mutta onko meidän vastuullamme nöyryyttää, uhkailla tai jopa ottaa oikeus omiin käsiinsä? Jos tekijää löytää uuden uhrin, niin tekijä sitten löytää. Se, että me muut kansalaiset tuijotamme paheksuvasti kadulla, pimeällä kujalla otetaan väkivalta käyttöön, ei välttämättä estä uutta iskua. Tekijä voi pelästyä toki, mutta voi olla, että me joskus tulemme olemaan syy jonkun itsemurhaan, koska me olemme tuominneet ihmisen loppuelämäksi. Ihminen voi olla paha, mutta muuttuvainen. Itse en ainakaan haluaisi olla vastuussa toisen kuolemasta, millään tavalla, vaikka kuinka paha se ihminen olisi. 

En väitä, että esimerkiksi murha tai raiskaus olisi hyväksyttävä teko. Se on niin väärin, raiskaus loukkaa itse uhria, sen yksityisyyttä, ihmisoikeuksia sekä lähiomaisia niin kamalalla tavalla. Mutta siltikään en itse jaksaisi kantaa kaunaa koko elämäni ajan, vain koska se syö energiää erittäin paljon ja vie ne viimeisetkin voimat. Tietysti haluaisin kovimman tuomion, mitä raiskauksesta voi saada, mutta en halua tekijän virua vankilassa lopun elämäänsä, kuusi vuotta on paljon, vaikka se ei välttämättä siltä tunnukaan, kun jatkaa elämäänsä omassa kodissa, läheisten ympäröimänä.

Ymmärrän silti uhreja, paljonkin, vaikka itse teko ei välttämättä kestä kauan, toipuminen ja oppia luottamaan uudestaan vie todella paljon aikaa, asiaa pitää käsitellä monta kertaa puhumalla ja itsekseen. Samoin myös läheisten, jos oma sukulainen on murhattu. Päässä käy kaikenlaisia ajatuksia, "miksi näin piti tapahtua?" "kuka voi tehdä näin?" Näistä asioista ei nopeasti yli pääse, se vie aikaa, tavalla tai toisella. Tietenkin uhri, tai lähiomaiset haluavat kovimman tuomion ikinä, mutta kuvitella, jos jokainen tekijä saisi elinkautisen, olisi aika täyttä. Voin kuvitella, jos minun läheiseni vaikka raiskattaisiin, tuomioksi annettaisiin vaikkapa neljä vuotta, en olisi tyytyväinen, en usko, että sillä hetkellä olisin tyytyväinen mihinkään tuomioon. Tuntuisi, että mikään ei riitä korvaamaan sitä kipua ja särkyä, minkä läheiseni on saanut kokea. Jos tuomio olisi elinkautinen, sekään ei olisi hyvä, sillä 12 vuoden jälkeen tekijä voi anoa armahdusta.

Olen vain yrittänyt ymmärtää, miksi tuomiot on mitä on. Sillä en usko, että tuomioista päättävät ovat kylmäsydämisiä, tai vähättelisivät uhrin kärsimystä. Tuomioon vaikuttavat teon vakavuus, teosta aiheutuneet kivut, mitkä ovat johtaneet tähän tekoon ja niin edelleen. Siksi esimerkiksi huumausainerikoksesta voi antaa joko sakon, tai 2 vuotta vankeutta, kuvittele tilanne. Henkilö saadaan kiinni huumausaineiden hallussapidosta, tuomioksi annetaan 2 vuotta vankeutta. Olisi hullua, jos tämäntapaisessa rikkeessä olisi aina se kahden vuoden tuomio, siksi voidaan vain sakottaa. Jos tilanteeseen liittyisi käyttö, valmistaminen, kuljettaminen, kaupankäynti, kaksi vuotta vankeutta kuulostaa oikealta.

En tiedä, pahoitinko jonkun mielen tämän tekstin avulla, en vähättele ketään, mutta uskon, että jotain kuitenkin päättäjien mielessä on liikkunut, kun nämä tuomiot on ladeltu ja yritän vain ymmärtää asioita jokaisen kantilta, sellainen kun vain olen.

Ensi kerralla vähän kevyempää aihetta, jos teillä on joitain ajankohtaisia asioita mielessä, vinkatkaa! Minulla on mielipide joka asiasta, ainakin yleensä on ollut.

Kiitos kun luitte, näkemiin!