Mikään ei kiinnosta. Olo tuntuu oudon tyhjältä, eikä sitä tunnu täyttävän mikään. Pää käy kaikki mahdolliset keinot läpi, hyvät ja huonot hetket. Myrkyiset ja sitäkin myrskyisemmät. 

Jos olisin tehnyt toisin, olisiko asiat näin? 
Vai olisiko kaikki tunteet tukahtuneet aikanaan? 

Elämä on täynnä valintoja, mutta eikö suuri osa valinnoista synny virheistä? Virheet opettavat ihmistä, ne tuovat epäonnistumisen tunteen, mutta jälkeenpäin voi ajatella, kuinka on vältellyt tätä virhettä, ettei se kaikki toistu. Se luo silloin onnistumisen tunteen. Mutta entä jos sinulle annetaan se sama tuomio, vaikka kuinka yrittäisit olla jotain muuta? Olet onnistunut muuttumaan, tai ei... Se edellinen henkilö, joka teki virheen, oli joku toinen sinun ruumiissasi. Se ei ollut sinun oma itsesi. Olit eri henkilö, mutta karkoitit sen pois kehostasi. Mutta mitä tahansa teet, sinut muistetaan ainoastaan virheistäsi, ei mistään muusta. Ei siitä, kuinka sitä on yrittänyt korjata, olla läsnä, kuunnella, auttaa, rakastaa. Ei. Ei sinua tästä muisteta.