Heipä hei! Aika on kulunut todella nopeasti, en ole vieläkään hahmottanut, että nyt on jo joulukuu! On jo viides päivä, enkä ole vieläkään sisäistänyt koko asiaa. Ensilumi tuli ja meni, sillä täällä on satanut lunta, vettä, lunta, räntää... Joten on lumi ehtinyt jo kerran tai kahdestikin sulaa maasta. Enemmänkin kuin kahdesti. 

Minulla on ollut koko ajan pieni stressin poikanen: "Apua pitäisi kirjoittaa blogiin!" , "Mutta voi helvetti, enhän minä ole kuviakaan ottanut!!", "Ei perkele, eihän tästä tule mitään."
Suurin piirtein tuota luokkaa. Mutta sinänsä hyvä, etten ole vähään aikaan kirjoittanut, ehkä minulla olisi nyt sitten enemmän asiaakin. Eli siis aloitetaan!


Meillä oli jotain yli viikko sitten taitokokeet, jossa katsottiin meidän osaamista, että olemmeko valmiita työssäoppimaan..Noh, en ensimmäisellä kerralla läpi päässyt, mutta samana päivänä tein sen uudestaan ja pääsin läpi! Eipä siinä mitään, hyvillä mielin olin pyöräilemässä koulusta Villen tykönä käymään. Oli erittäin liukasta, melkein peilijäätä. 

Ylitin pyörätietä, kun auto tuli minunn vasemmalta puolelta ja osui minuun. Lensin vasemmalle kyljelleni ja löin pään. En siinä oikein älynnyt, että minulla osui pää asfalttiin, sillä minulla ei sillä hetkellä sattunut muualle kuin polveen. 

Siinä kun talutin pyörää ja kävelin Villelle päin, soitin hänelle mitä oli käynyt. Onneksi oli lyhyt matka Villelle. Kun pääsin Villen tykö takaraivoa alkoi jomottamaan ja kylkeen kävi kipeää. Kävin ehkä seuraavana päivänä terkkarin luona, koska meidän koululla oli lääkäri käymässä. Neurologisissa tutkimuksissa ei näkynyt mitään poikkeavaa, eli hänen mielestään ei tarvinnut kuvata. Lääkäri sanoi, että voi olla, että päänjomotus johtuu siitä että mulla olisi niska/hartia-alue tärähtänyt, mutta siitäkään ei ole periaatteessa varmuutta. Noh, mulle määrättiin 600 Buranaa viikon ajaksi. 

Viime viikonloppuna olin Paulan tykönä yötä. Kävimme ajelemassa, ihan Haaparannalla asti. Haimme Torniosta kuskin pari kaveria kyytiin. Kävimme Dimaresta hakemassa ennen viittä pizzaa, söimme ja pistimme varmaan silloin nukkumaan. Äiti haki minut seuraavana päivänä kahdentoista aikoihin kotia. 

Maanantaina alkoi työssäoppiminen palvelukodissa, oon vuode-osastolla. Siellä on paljon tekemistä, mutta myös aika rauhallistakin vähän väliä. Kerroin ekana päivänä mun päänsärystä, etteivät he ihmettele miksi popsin Buranaa niinkuin leipää.
 Mutta tiistaina päänsäryn lisäksi tuli kauhean huono olo, teki mieli oksentaa. Kävin työpaikalla kertomassa, että mun pitää käydä päivystyksessä, jonne sitten menin Villen kanssa taksilla. 

Ei vieläkään tarvinnut kuvata, vaikka särkyä oli ollut jo viikon. Määrättiin Buranan sijasta Voltarenia ja Panadolia, molempia 3x päivässä. Kävin hakemassa niitä keskiviikko aamuna apteekista. Niillä pärjää aina jonkin aikaa, kunnes taas päänsärky tulee takaisin. 








Torstaina palvelukodissa minulle sanottiin, että pitäisin pari päivää sairaslomaa, että saisin levättyä kunnolla. Noh pidin sen perjantain vapaata, ihan luvan kanssa. Nukuin koko päivän ja illalla näin kavereita. 

Kävin Samulin tykönä, katsoimme Ensisilmäyksellä-sarjan toiseksi viimeisen jakson ja istuskelin siinä pari tuntia. Sitten kävin moikkaamassa Lindaa ja hänen kaveriaan juna-asemalla ja siitä suuntasin Paulan tykö. Kävimme porukalla ajelemassa autolla ja tulin kotia jossain kahden jälkeen yöllä.