Eveliina: avunpyyntö

Mikään ei kiinnosta. Olo tuntuu oudon tyhjältä, eikä sitä tunnu täyttävän mikään. Pää käy kaikki mahdolliset keinot läpi, hyvät ja huonot hetket. Myrkyiset ja sitäkin myrskyisemmät.

Jos olisin tehnyt toisin, olisiko asiat näin?
Vai olisiko kaikki tunteet tukahtuneet aikanaan?

Elämä on täynnä valintoja, mutta eikö suuri osa valinnoista synny virheistä? Virheet opettavat ihmistä, ne tuovat epäonnistumisen tunteen, mutta jälkeenpäin voi ajatella, kuinka on vältellyt tätä virhettä, ettei se kaikki toistu. Se luo silloin onnistumisen tunteen. Mutta entä jos sinulle annetaan se sama tuomio, vaikka kuinka yrittäisit olla jotain muuta? Olet onnistunut muuttumaan, tai ei... Se edellinen henkilö, joka teki virheen, oli joku toinen sinun ruumiissasi. Se ei ollut sinun oma itsesi. Olit eri henkilö, mutta karkoitit sen pois kehostasi. Mutta mitä tahansa teet, sinut muistetaan ainoastaan virheistäsi, ei mistään muusta. Ei siitä, kuinka sitä on yrittänyt korjata, olla läsnä, kuunnella, auttaa, rakastaa. Ei. Ei sinua tästä muisteta.

Joten miksi pitäisi enää yrittää?

Tuntuu, että kaikki painavat vain alaspäin. Vaikka jokin asia tai ihminen saisi sinut piristettyä, se on vain hetkellistä. Mikään ei kestä ikuisesti, paitsi loputon piina. Vaino vai mikä se nyt onkaan. Itkusta ei meinaa tulla loppua, kyyneleet vain valuvat silmistä ja pään sisällä velloo vain se yksi perkeleen kysymys : Mitä nyt tein väärin?

Kaikkeni yritin. En yritä enää!

Niin sanotaan, että kaikki loppuu aikanaan. Mutta kun nämä sanat kuulee, tietää, että se loppu tulee pian. Minkä loppu? Milloin minkäkin. Kaikki loppuu aikanaan, mutta kuolema ei. Se on ainoa, mikä on pysyvää. Ellei usko toisin. Joten, elämä täytyy elää täysillä, sillä elämä voi loppua milloin vain. Ihan yhdessä hetkessä.

Jotkin asiat vetävät mielen matalaksi, mutta kaataako se sinua? Et anna sen tapahtua. Jokainen on vahva tavallansa. Ihan sama, kuinka vahva tai millä tavalla, mutta epäonnistumiset eivät siltikään pysty kaatamaan sinua kumoon.

Jokainen ihminen maan päällä, on todiste siitä, että voi horjua, muttei kaatua.

Share |

Rasismi

avunpyyntö huhtikuuta 21, 2015

Sanon vaikka heti alkuun, että minun mielestä ketään ihmistä ei saa lokeroida mihinkään kategoriaan, oli ihminen millainen tahansa. En minä siitäkään pidä, että muissa maissa saatetaan ajatella, että Suomessa on vain juoppoja ja sieltä saa helposti yhden illan juttuja. Ei se ole kuitenkaan niin. Vaikka Suomeen muuttaisi ulkomaalaisia, jos jotkut käyttäytyvät huonommin, ei se tarkoita että kaikki käyttäytyisivät samalla tavalla. Monesti lehdistä lukee, että joku ulkomaalaisia sisältävä jengi oli raiskannu nuoren tytön siellä ja siellä, olen sitä vastaan enkä puolusta niitä, jotka tähän tekoon pystyvät, mutta se ei tee kaikista ulkomaalaisista eikä suomalaisista murhaajia, katujuoppoja eikä raiskaajia ym.

Tietämättömyys synnyttää pelkoa ja tunteen ylemmyydestä, eli oma elämäntapa koetaan muita paremmaksi. Jos nämä yhdistetään ihmiselle varsin luontaiseen ennakkoluuloisuuteen voi pahimmillaan johtaa rasismiin. (ennakkoluulo on suuri vaikuttaja) Keski-Suomen Vasemmistonuorten mielestä rasistinen liikehdintä on lisääntynyt.

Tämän päivän julkisessa keskustelussa rasismin käsitteellä pelataan poliittista peliä ja eri osapuolet syyttelevät toisiaan rasismista ja syrjinnästä.

Mitä rasismi sitten todella on?

Käsitteenähän rasismi tarkoittaa oletetun ihmisryhmän arvottamista esimerkiksi etnisen alkuperän, ihonvärin, kansalaisuuden, kulttuurin, äidinkielen tai uskonnon perusteella alempiarvoiseksi kuin muut ihmisryhmät. Rasismi on siis ihmisryhmän tai sen jäsenen ihmisarvon alentamista. Oman ryhmän pitämistä parempana kuuluu rasismiin. Rasismi aiheuttaa eriarvoistumista ja vahingoittaa sen kohteiden lisäksi koko yhteiskuntaa.

Ymmärrän, että erilaisten ryhmien rinnakkaiselo ei ole, eikä tule olemaan helppoa. Mutta eihän siitä tule kuitenkaan tehdä entistä vaikeampaan, varsinaan demonisoimalla muita kulttuureita?

Jokainen voi kysyä itseltään; mitä ennakkoluuloja minulla on?

Olenko loukannut jotakuta ?

Näenkö ihmisen stereotypioiden takaa?

Rasistisia piirteitä sisältävien pahoinpitelyjen määrä on lisääntynyt Suomessa. Poliisiammattikorkeakoulun raportin mukaan syrjintärikosepäilyjen määrä kasvoi viime vuonna yli kolminkertaiseksi, verrattuna edelliseen vuoteen. Myös epäillyt työsyrjintätapaukset lisääntyivät huomattavasti vuodesta 2010. Rikoksen kohteiksi on myös joutunut rasismia vastustaneet henkilöt ja tahot. Koulukiusaamiseenkin voi liittyä rasismia, joka on todella todella väärin ajatella, kuinka peruskoululaiset ovat vasta lapsia.

Asennetutkimusten mukaan suomalaisten suhtautuminen maahanmuuttajiin ja pakolaisiin on ollut osittain sidoksissa maan taloudelliseen tilanteeseen. Viime vuosien kiristynyt suomalainen ja yleiseurooppalainen maahanmuuttokeskustelu voi siis osittain selittyä maailmantalouden heikentymisellä, joka on viimeisten vuosien aikana iskenyt Suomeenkin.

En tarkoita, että rasismia ilmenee ainoastaan suomalaisilla, kyllähän ulkomaalaisetkin voi olla rasisteja. Mutta minun mielestä rasismia ei pidä ilmetä mitenkään, missään eikä milloinkaan. Jos alkoholin käyttö nuorilla on vähentynyt tässä vuoden kahden aikana, miksi rasismin pitäisi lisääntyä? Jotkut oikeasti tarvitsevat turvapaikan, oli se täältä Suomesta tai jostain muualta. KETÄÄN ei saisi loukata, eikä kenenkään pitäisi joutua rasismin uhriksi. Tämä koskee kaikkia.

Share |

Itseään viiltelevien kohtaaminen

avunpyyntö marraskuuta 18, 2014

Omasta mielestäni tämä on tärkeä ja joitakin koskettava asia, jonka kaikkien tulisi tietää, joten ajattelin kirjoittaa tästä asiasta myös blogiini.

Lainaan Tiina Suomalaisen tekstiä Tehy-lehdestä, jossa haastateltiin psykologi Katja Myllyviitaa.

Viiltely ei ole mikään huomiota kaipaavien angstityttöjen villitys, vaan ilmiö, jota havaitaan eri-ikäisissä ja erityyppisissä henkilöissä. Viiltely on lisääntynyt entisestään. 13-18-vuotiaista suomalaisista nuorista 11.5% on joskus tahallisesti viiltänyt itseään, myös vanhempiakin ihmisiä voi viiltely houkuttaa, jotta he voivat purkaa sillä pahaa oloaan. Terveydenhuollossa tarvitaan lisäkoulutusta, jotta hoitajat pystyvät kohtaamaan viiltelijän, ilman, että hoitajat tuntisivat inhoa ja pelkoa, jota viiltelyarvet aiheuttavat suurimmalle osalle ihmisistä. Useat ihmiset, ei pelkästään hoitajat vaan muutkin joskus käyttäytyvät ihan kuin he eivät huomaisikaan arpia tai jotkut tuomitsevat näkemänsä arvet. Viiltelyyn kuuluu suhtautua tunnetasolla neutraalisti, mutta myös vakavasti, koska kyseessä on kuitenkin ihmisen terveys. Hätäileminen ja asian turha suurenteleminen ei auta viiltelijän oloa, koska hän on pyytänyt apua. Oli se terveydenhoitaja, kuraattori, lääkäri tai jokin läheinen, sillä henkilö joka tarvitsee apua, on hakenut sitä siltä johon hän osaa luottaa. Turha hätäily pahentaa viiltelijän oloa, koska hänellä täytyy olla tukiverkko. Kokenutkin työntekijä voi joutua tunteidensa valtaan, jos itseään tahallaan viillellyt henkilö hakee apua.

Viiltely on harvoin itsemurhayritys, mutta omasta mielestäni se on avunpyyntö, kuten varmaan monen muunkin mielestä, tai osoittaa, että on selvinnyt ja arvet muistuttavat siitä. Moni pitää viiltelyä huomion hakemisena, vain sen takia, koska viiltelijä ei ole tappanut itseään. Viiltelyllä puretaan ahdistusta ja usein rangaistaan itseä. Masennus on yleisin syy viiltelyyn, mutta myös syynä voi olla jokin mieltä painava trauma, josta on vaikeaa päästä yli. Epätasainen persoonallisuus voi myös ajaa itsensä viiltelyyn. Terävä kipu vie viiltelijän huomion pois kaikista negatiivisista ja ahdistavista ajatuksista, mutta vain hetkellisesti. On myös muita erilaisia syitä, mitkä johtavat viiltelyyn. Syyllisyyden tunne, häpeä ja minä-kuvan heikentyminen ovat myös syitä.

Viiltely voi olla vain kokeilua ja jäädä siihen, mutta se voi myös jatkua ja pahentua. Viiltely voi aiheutua erittäin vaikeaksi, jota hoidetaan asianmukaisesti ja viiltelijän tarpeiden mukaan. Viiltelyssä voi olla samoja piirteitä syömishäiriön tai päihderiippuvuuden kanssa, sillä viiltely voi olla säännöllistä satuttamista. Osa haluaa päästä eroon itsensä satuttamisesta ja osa ei. Kukaan ei voi pakottaa viiltelijää hankkimaan apua, vaan se täytyy tulla omasta tahdostaan. Viiltelijän täytyy itse ymmärtää, onko tilanne vakava vai ei, kunnes joku voi auttaa. Viiltelijän lähestyminen ei saa olla hyökkääväistä, sillä itseään vahingoittava henkilö voi panikoida ja vähätellä tilannetta tai suuttua ja olla äkkipikainen. Tämä on normaalia, eikä kenenkään tarvitse hävetä omaa käytöstään. Varovasti lähestyminen on paras tapa toimia, ymmärrys ja kuunteleminen on tärkeää.
Viiltelyyn liittyviä hoitoja on erilaisia: psykodynaamisia, kognitiivisia ja ratkaisukeskeisiä psykoterapiahoitoja. Perheterapeutit ovat suuri apu niille, jotka tuntevat helpotusta puhua perheen kesken. On myös useita, jotka pelkäävät puhua perheen kuullen, jonka takia on myös vain terapeutin ja potilaan keskeisiä terapiahoitoja. Kertominen jollekulle, ihan kenelle tahansa on iso askel. Hoitaminen vaatii paljon työtä auttavalta ja autettavalta.
Viiltelyä voi hoitaa myös itse. Ja kaikkien, varsinkin sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden täytyy tietää, miten viiltelyä lähestytään oikein.

Katja Myllyviita on julkaissut kirjan Vapaaksi viiltelystä, jossa kerrotaan miten viiltelyä voidaan hoitaa itse.

Toivottavasti moni luki tämän ja ymmärsi pointin. :)

Share |

Pages

Projekti puolipiste

Mikä on oikein?

Rasismi

Itseään viiltelevien kohtaaminen

About me

Follow Us

Instagramissa

Blogikirjasto

Kiinnostuitko?

Cloud