Sitä ollaan nyt 19 vuotta.. huhhuh! Aika menee nopeaa, kaikki muuttuu koko ajan, ihmisetkin muuttuvat sekunti sekuntilta. Välillä mietin, mitä olen saavuttanut elämässäni? Olen elänyt tätä elämää jo 19 vuotta, mutta hankala on miettiä, mitä sitä on tultu tehtyä oikein, sellaisia asioita mistä on todella ylpeä. 

No ensimmäisenähän tulee mieleen avopuolisoni Ville. En osannut uskoa, että voisin löytää jotain niin ihanaa vuonna 2015, kaikkea ollaan koettu, hyviä sekä huonojakin hetkiä, mutta huonoistakin hetkistä huolimatta voin rehellisesti olla ylpeä kestävästä suhteestamme. 

Mutta saavutukseni...henkisesti minulla on parempi olla, onhan sekin saavutus? Vuosina 2013 ja 2014 oloni ei ollut mitä parhain, kyllä vielä viime vuonna monet asiat tekivät kipeää ja välillä en henkisesti sekä fyysisesti jaksanut. Mutta nyt, asiat ovat paljon paremmin, kunhan tukenani ovat ystäväni ja perheeni, vaikkeivat he tiedäkään, kuinka paljon heidän seura minulle merkitsee, he eivät edes välttämättä huomaakaan, kuinka paljon he auttavat minua, sillä siihen ei tarvita kuin juttuhetket kaikista maailman asioista, pölypalloista Suomen uutisiin saakka. Tietenkin kaikista eniten tukea tarjoaa Ville, hänelle voin kertoa asiasta kuin asiasta pelkäämättä, että hän kävelee ylitseni ja jatkaa elämää ilman minua.

Yksi suuri saavutus on se, että uskallan olla täysin oma itseni, eikä minun tarvitse stressata, etten kulje massan mukana, vaan pidän niitä vaatteita, jotka rehellisesti miellyttävät silmääni ja meikkejä, mitä oikeasti haluan käyttää ja millä tyylillä haluan käyttää. Saan näyttää tunteeni niinkuin haluan, eikä minun tarvitse joutua pilkan ja nöyryytyksen kohteeksi. Ne jotka eivät sitä kestä, eivät ole todellisia ystäviä, vaan he ovat minun silmissäni sitä massaa, mitä yläasteellakin tuli nähtyä.

Uskaliaisuudesta rohkeuteen. Olen rohkea siinä mielessä, että pystyn olemaan sosiaalinen niidenkin kanssa, jotka eivät ole minulle täysin tuttujakaan. Töissä sain kerättyä rohkeutta paljonkin, sillä minua kehuttiin sosiaalisuudestani ja tulin hyvin lasten kanssa toimeen jo ensimmäisestä päivästä asti. Rohkeus ei kuulunut muutama vuosi sitten elämääni, sillä sosiaalisus ei ollut mukavuusaluettani aina, mutta siihenkin taisi olla ihan ymmärrettävät syyt tuolloin. Kyllä se edelleen seuraa minua, mutta en ole enää samanlainen, kuin olin peruskoulussa. 

Vaikka otin opinnoissani hieman takapakkia, oli silti suuri saavutus kerätä tarpeeksi rohkeutta ja lopettaa lähihoitajaopinnot ja aloittaa puhtaalta pöydältä eri alan parissa. Kauan aikaa stressasin Villelle siitä, että en ole enää varma lähihoitajan alasta, että haluaisin jotain muuta. Lasten ja nuorten kanssa haluaisin työskennellä, mutta siihen on muitakin tapoja, kuin lähihoitajapuoli. Kuraattorille mennessä, kerroin tilanteeni ja allekirjoitin eropaperit ja allekirjoitin paperit toiseen kouluun samana päivänä. Kesän jälkeen olen Peräpohjolan opistossa, mutta tällä hetkellä suoritan pari koetta ja teen työharjoitteluita. Eniten kauhistutti kertoa vanhemmilleni ja isovanhemmilleni, sillä se oli kuitenkin iso muutos elämässäni. Vanhemmat olivat todella ymmärtäväisiä, isovanhempani eivät yhtä ymmärtäväisiä, enemmän hämillään, että mitä juuri nyt sitten teen, saanko silti opintotukea, olenko jossain koulussa kirjoilla, kauan minun opinnot tulevat kestämään ja niin edelleen. 

Peruskoulussa pelkäsin paljon muiden mielipiteitä minusta. Ahdistuin paljon, joka vaikutti minuun kouluaamuisin. En uskaltanut olla oma itseni, muutakuin parin hyvän ystäväni seurassa, mutta tuntui, että koko muu koulu katsoi minua pitkään ja halveksi minua. Yläasteen 9. luokan puolessavälissä lakkasin miettimästä asiaa ja annoin muiden jäädä omaan arvoonsa. Saavutus on sekin, sillä ahdistuminen ei kuulunut enää yhtä paljon elämääni sen jälkeen. Kukaan heistä ei edes olisi ansainnut kaveruuttani, sillä en ole kuin he ovat, tai olivat. Enhän minä tiedä, ovatko he kasvaneet yli siitä yläastepelleilystä, sillä en ole heitä tavannut peruskoulun jälkeen. Eikä haittaa yhtään. 

Toiseksi parhain saavutus on se, että olen tutustunut niin moneen hyvään ystävään, vanhoihinkin ystäviin olen tutustunut uudelleen ja olen kiitollinen jokaisesta ystävästä, jonka olen saanut. On kunnia saada niin monta erilaista ja ihanaa ystävää elämääni. Jokaiselta olen oppinut eri asioita ja he ovat rikastuttaneet elämääni suuresti. 

Kuten sanoin, on hankala keksiä omia saavutuksiani elämässäni, näistäkin suurin osa oli lähivuosilta, mutta yritin parhaani. 

Kiitos kun luitte ja näkemiin!