Sunnuntai 7.5

Ei, minulla ei ole todellakaan hyvä olo. Sunnuntaina heräsin ensimmäisen kerran seitsemältä aamulla oloon, kuin olisin tukehtunut siihen liman määrään, mitä minulle oli kurkkuun kertynyt. Tunnin välein, jos muistan oikein, kävin yskimässä paljon paksua keltaista limaa. Kahdentoista jälkeen lähdin viemään lainaamaani autoa vanhemmilleni takaisin ja samalla pyysin, voisiko minua käyttää varmuuden vuoksi päivystyksessä. Valittelin siellä kurkku- ja korvakipua ja kerroin, että olin yskinyt paljon limaa samaisena aamuna. Noh, kurkku oli ok, eikä kuumetta ollut. Hoitaja sanoi, että minun tärykalvoja ei voinut nähdä, koska minulla oli liikaa korvavahaa, eli vaikkua korvissa. Tämä ongelma on ollut lapsesta asti, korvakäytäväni taitavat olla liian ahtaat, sillä minulla on niin kovaa vaikkua, ettei sitä saa kotikonstein pois, jos sitä kertyy. Hoitaja käski minun ottaa särkylääkettä ja ostaa apteekista vaikkua pehmentävää ainetta, jotta saan kaiken vaikun pois. Hän epäili, että korvakipuni johtuvat siitä, että tärykalvo ei pääse liikkumaan vaikun takia, joka aiheuttaa kovaa kipua ja paineen tunnetta korvissa. Ei siinä mitään, en ollut kipeä, ainoastaan korvaani särki. Jatkoin elämääni, enkä jäänyt kotiin sitä murehtimaan. Laitoin ostamaani Remo-Waxia korviin ja huuhtelin. En saanut vaikkua yhtään pois ja otin särkylääkkeen helpottamaan päänsärkyä, joka luultavammin johtui tästä korvasärystä. Kävin syömässä kaverin ja Villen kanssa ja tulin kotiin joskus yhdeksän aikaan illalla. Siinä makoiltiin, katsottiin elokuvaa ja olimme vain kahdestaan rauhassa. Joskus yhdentoista aikaan illalla mittasin kuumeen ihan varuilta, koska minua alkoi palelemaan melko paljon ja olo oli melko heikko. Mittari näytti 38,5 astetta, eli oli reippaasti kuumetta, ottaen huomioon, että normaalilämpöni on 35,8 astetta suurinpiirtein. Otin jälleen särkylääkkeen, sillä edellinen ei ollut auttanut yhtään päänsärkyyni. Kävin viemässä roskat ja käytimme Karan ulkona, sen jälkeen en käynyt ulkona, vaan yritin levätä. Laitoin vielä uudestaan Remo-Waxia ja annoin vaikuttaa melkein tunnin, jonka jälkeen huuhtelin aineen pois. Edelleenkään en saanut mitään irti. Sain ainoastaan korvan vielä enemmän kipeämmäksi ja oikean puolen korva oli nyt lukossa. Join yhden vitamiinijuoman, otin särkylääkkeen ja join vielä teetä ennen nukkumaanmenoa. Yön aikana heräilin puolen tunnin välein kauheaan oloon. Joskus kolmen aikaan yöllä mittasin kuumeen ja mittari näytti 39 astetta. Eli ei mikään parhain olo todellakaan. Yöunet olivat mitä olivat, eikä Villekään oikein saanut unta. Huokuin kuumuutta, kroppani oli tulipunainen ja sen huomasi selvästi kasvoistakin. Joskus yöllä Ville käski minun juoda jotain, sillä naamani oli ihan tulessa. Kävin vessassa katsomassa itseäni peilistä ja silmänikin olivat ihan punaiset. Oli vaikea pysyä pystyssäkään ja vähän väliä alkoi oksettamaan. Se yleensä herättikin minut yöllä, mutta hädin tuskin jaksoin nostaa päätäni. Mumisin ja inisin koko ajan, joka taisi pitää Villen hereillä. 

Maanantai 8.5

Aamuviideltä mittasin kuumeen uudelleen, se oli onneksi lähtenyt laskuun. Silloin lämpöä oli enää 37.7 astetta ja silloin sain viimein kunnolla nukuttua. Minun oli tarkoitus lähteä terveyskeskukseen aamulla, mutta kun sain vasta kunnolla unen päästä kiinni viideltä aamulla, heräsin vasta kahdelta päivällä. Oli ihan hyvä itseasiassa, että kuumetta oli yhdessä vaiheessa 39 astetta, koska silloin, jos kuume laskee, niin yleensä kuume lähtee laskemaan nopeaan tahtiin. Päivällä kuumetta ei enää ollut ollenkaan, mutta en tiedä miten illalla käy. Ihmisen ruumiinlämpö nousee illalla muutenkin. Soitin terveyskeskukseen puoli kolmelta ja selitin tilanteen. He käskivät minun tulla tiistaiaamuna heti kahdeksalta vastaanotolle, hän sanoi, että he huuhtelevat korvani ja tarkistavat, onko minulla korvatulehdusta. He käskivät, että minun täytyy juoda paljon nesteitä ja ottaa särkylääkettä. Koko päivänä ei ollut kuumetta, ainoastaan limaa irtosi reippaasti, kurkkuun ja korvaan sattui. 

Tiistai 9.5

Lähdimme Villen kanssa joskus kymmenen jälkeen terveyskeskuksessa ja oli kyllä ruuhkaa. Olimme paikalla puoli yhdentoista maissa ja istuimme vielä kahdeltatoista odottamassa, että minut kutsutaan sisälle. Oli todella puuduttavaa ja turhauttavaa istua ja odotella siellä tietäen, että vielä hetkeen ei pääse hoitajan puheille. Mutta onneksi jaksoimme odottaa ja pääsin vihdoin hoitajan huoneeseen. Haluan tässä välissä sanoa, että uusi muutos terveyskeskuksessa ei ole mielestäni järkevä. Siinä on varmasti hyvä syy, miksi muutoksia on tehty, mutta terveyskeskuksessa saa nykyään odottamaan paljon pidempään ja hoitajilla on todella kiire. Nimittäin, terveyskeskuksessa on lasikopit, jossa oli ennen hoitajat, jotka arvioivat hoidon tarpeen, niinkuin päivystyksessäkin on triage. Siitä he suoraan pystyivät antamaan esimerkiksi sairaslomatodistuksen, jos tarvetta oli, jos oli jotain, mitä lääkärin pitäisi tutkia, he pyysivät jäämään. Siinä ei tarvinnut koskaan odottaa edes puoltaa tuntia, ainakaan minun. Mutta nykyään lasikopit toimivat vaan neuvontana, josta voi käydä kysymässä erilaisten kokeiden tuloksia, reseptiasioita ja ajanvarauksen saaneet kävivät ilmottautumassa. Ja muiden, joilla oli jotain erityistä vaivaa, joutuvat odottamaan kutsua huoneeseen 2 tai 3.  En tiedä, onko näissä muutoksissa sen suurempaa eroa periaatteessa, mutta jotenkin siellä silti saa nykyään odottaa paljon kauemmin. Ja jos tarve vaatii, joutuu vielä jäämään odottamaan lääkäriä. No mutta, takaisin asiaan. Hoitaja tarkisti korvat, ihme kyllä, se Remo-Waxi olikin auttanut ja nyt tärykalvoni pystyi näkemään ihan hyvin. Eli vielä tämän ja seuraavan päivän voin huoletta käyttää Remo-Waxia, jotta korvista lähtee loputkin vaikkuset. Kuumetta ei enää ollut, mutta nielurisat olivat molemmin puolin punoittavat ja turvoksissa. Hoitaja otti nielunäytteen ja kertoi, että tuloksista voi soitella torstaina, viimeistään perjantaina. Hän uskoi, että kyseessä olisi nielurisatulehdus, eikä kyllä olisi mikään ihme. Koko loppupäivän on ollut todella köpö olo ja kurkkukipu on vain pahenemaan päin. Mutta pitää soitella torstaina ja kysellä niistä tuloksista. Tämä on siis kirjoitettu tiistaina, joten ensi postauksessa selviää, mikä pöpö minua riivaa jälleen.

Kiitos kun luitte, näkemiin!