Tuntuu, kuin jo jonkin aikaa on ollut vaikeuksia tuottaa tekstiä blogiin. Toki on ollut kiirettä ja olen yrittänyt nauttia niistä hetkistä, kun ei ole tehnyt kouluhommia tai töitä. Mutta myös minulla on ollut hankalaa keksiä kirjoittamisen aihetta. Sen huomasi, kun joka viikko ei tullut kolmea postausta. Mutta nyt tuntuu siltä, kuin pienen levon jälkeen inspiraatio ja motivaatio olisi tullut takaisin. 

Yhtenä päivänä päätin edistää blogini tulevaisuutta, vaihtaa Bloggerista WordPressiin, tilanne kuitenkin viivästyi ja sen sijaan latasin uuden teeman tänne. Sen jälkeen rupesin kirjoittamaan ja voi että, sitä tekstiä tuli kuin luonnostaan! On ihana taas päästä kirjoittamisen makuun ja jatkaa siitä, mihin jäin. Ennen näitä tämän kuun tekstejä, kirjoittaminen tuntui stressaavalta ja pakkopullalta. Kai se on ihan normaalia, että jossain vaiheessa jokaiselle tubettajalle tai bloggaajalle tulee tämä kirjoittajan blokki ja ärtymys kirjoittamiseen tai kuvaamiseen. Mutta nyt, kirjoitan niin, että näppäimetkin lähtevät irti koneesta. 

Kolmen päivän aikana olen kirjoittanut neljä postausta ja ajoittanut ne oikeille päiville. Tai oikeastaan viisi postausta, tämä postaus, jota nyt luette, on kirjoitettu 10.6. Kun luette tätä, on jo tiistai 19. kesäkuuta, se viikko, kun kesätyöni kaupungilla päättyy. Olen siis kirjoittanut postaukset perjataina, lauantaina ja sunnuntaina. Perjantaina muutin blogini teeman ja kirjoitin postauksen kesän uutuuksista.

Minusta on parempi aina kirjoittaa monta postausta kerralla, jos riittää ideoita ja on aikaa. Sitten ajoitan postaukset vain oikeille päiville, niin voin hengähtää hetken. Kuitenkin, kun minulta tulee normaalisti postaus kolme kertaa viikossa, näen parhaaksi ratkaisuksi kirjoittaa kaikki kolme kerralla, niin ei joka päivä tarvitse stressata kirjoittamisesta ja kuvaamisesta. Varsinkin, jos ne kaikki postaukset ehtii tehdä päivän aikana. Ehtii ne, jos postaukset eivät vaadi kuvaamista jossain metsän keskellä, vaan kaikki voi toteuttaa kotona.

Periaatteessa nytkin, kun on sunnuntai 10.kesäkuuta, minun tarvitsee vasta 19.kesäkuuta miettiä ja kirjoittaa uudet postaukset. Rutkasti aikaa ottaa kameralla kuvia muuallakin kuin kotona. On ihanaa ja helpottavaa, että se stressaava vaihe meni ohi, eikä toivottavasti tule hetkeen takaisin. Rakastan sitä, kuinka luontevasti pystyn kirjoittamaan, mutta ehkä olen jo pölpöttänyt tarpeeksi tästä aiheesta. Tämä postaus nyt jää lyhyemmäksi, mutta tämä postaus olikin enemmän tiedotustilaisuus, kuin postaus päiväni kulusta.

Tulin vain sanomaan, että olen tullut takaisin, virkeämpänä kuin aikaisemmin!