Kirjoitin tämän tekstin 2.syyskuuta 2015 ja nyt kirjoitin sen uudelleen, puhtaaksi. Tämä teksti ei ole ajankohtainen, mutta itse pidin tästä tekstistä todella paljon, jonka takia nostin tämän takaisin ylös ja kirjoitin uusiksi muutamia lauseita.

Mikään ei kiinnosta. Olo tuntuu oudon tyhjältä, eikä sitä tunnu täyttävän mikään. Pää käy kaikki mahdolliset keinot läpi, hyvät ja huonot hetket. Myrskyiset ja sitäkin myrskyisemmät. 

Jos olisin tehnyt toisin, olisiko asiat näin? 
Vai olisiko kaikki tunteet tukahtuneet aikanaan? 

Elämä on täynnä valintoja, mutta eikö suuri osa valinnoista synny virheistä? Virheet opettavat ihmistä, ne tuovat epäonnistumisen tunteen, mutta jälkeenpäin voi ajatella, kuinka yrittää välttää sen virheen toistumista, jotkut jopa siinä onnistuvatkin, jokainen joskus. Virheen välttäminen luo onnistumisen tunteen. Mutta entä jos sinulle annetaan se sama tuomio, vaikka kuinka yrittäisit olla jotain muuta? Olet onnistunut muuttumaan, tai... se henkilö, joka yritti välttää virheen, oli joku toinen sinun kehossasi. Se ei ollut sinun oma itsesi. Yritit piilotella todellista itseäsi. Mutta mitä tahansa teet, sinut muistetaan ainoastaan virheistäsi, ei mistään muusta. Ei siitä, kuinka sitä on yrittänyt korjata, olla läsnä, kuunnella, auttaa ja rakastaa. Ei. Ei sinua tästä muisteta.